Teksti: Emmi KantonenKuvat: Anneli Perkiö

Turun undergroundkuvittajasta Sika-Harriksi

Sinisen renkaan ympäröimä Esto-sana (vrt. Esso-logo) koristaa Turun taidemuseon Harro! -näyttelyn kuraattori Susanna Luojuksen rintamusta. Tai ehkä koristaa ei ole oikea sanavalinta, kun kyseessä on turkulaistaiteilija Harro Koskisen yhteiskunta-kritiikin yksi ilmentymä t-paitaan kopioituna. Koskisen takautuvan näyttelyn lähes kahdensadan teoksen joukosta voi poimia vastaavia esimerkkejä useammankin. Koskinen toteaa kantaaottavuuden olevan lähtökohtana taiteelleen ja esteettisyyden tulevan vasta kaukana perässä. "Minussa taitaa olla jonkin verran saarnaajan ja papin vikaa", hän toteaa pyrkimyksestään neuvoa ihmisiä ja kommentoida taiteellaan yhteiskunnan nykytilaa.

Koskinen on kritisoinut töillään tilannetta niin Kekkosen aikaisessa Suomessa, kuin Neuvostoliitossa ja USA:ssakin, mutta eniten huomiota mediassa ovat herättäneet hänen saamansa syytteet jumalanpilkasta ja valtakunnanvaakunan häpäisystä vuonna 1969. Sikamessias-teoksen johdosta nostettu syyte johti sakkorangaistukseen. Näyttelynsä tiedotustilaisuudessa taiteilija istahtaa toviksi Sikamessiaansa eteen penkille. Tuomitun taiteilijan ja ristillä riippuvan karjun välillä ei ole Koskisen vertailua tekevästä sutkautuksesta huolimatta havaittavissa yhdennäköisyyttä. Siassa kiteytyvät ihmisen sisältä kumpuavat piirteet, ulkoisten jäädessä merkityksettömämmiksi.

Harro!-näyttely kokoaa reilun neljän vuosikymmenen aikana tehtyjä teoksia. Taidemuseon kaksi kerrosta lähes laidasta laitaan täyttävä retrospektiivi paljastaa Koskisen monipuolisuu-den taiteilijana. Hänen käsissään taidetta on syntynyt niin luonnonmateriaaleista kuin täysin teollisistakin raaka-aineista. Kolmiulotteisia muovailuja, digitaalikuvia, pastelliliitumaisemia ja sikatöitä yhdistävä tekijä on aina niiden yhteiskuntakriittinen sanoma. Koskisen kritiikin kirkkaimpana kärkenä koheltava monitoimisika parodioi esimerkiksi uskontoa, valtiota ja poliisi-instituutiota (onkohan Koskista vastaan nostetuilla syytteillä ollut osuutta asiaan?), ja onpa sialla painava sanansa sanottavana myös porvarillisesta ydinperhemallista. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan modernisoitua versiota Koskisen ehkä pidetyimmästä teoksesta, Sikaperheestä...

Kansainvälinen polku taiteilijaksi

Taidemuseon Studiossa teokset eivät Koskisen töiden tavoin valtaa lattiapinta-alaa, vaan kiinnittävät kävijän katseen seiniin. Maalarinvalkoista pintaa pilkuttavat Mari Sunnan kaksitoista öljyvärimaalausta. Vaihtelevasti heleät, riehakkaat, synkät tai haaleat värit nostavat esiin, tai kätkevät pensselinvetoihin, mitä erilaisimpia ihmishahmoja ja ruumiinosia. Sunnan näyttely Everynoanysome One polttaa katsojan muistiin jopa häiritsevän voimakkaita kuvia naisista, joiden vinoutuneet piirteet välittävät välähdyksenomaisina taiteilijan tunteita. Englanninkieliset, sanoilla leikittelevät nimet joko täydentävät ohikiitäviä tarinoita, tai jättävät hahmot oman (epä-)onnensa nojaan.

Sunna on seuratuimpia nykytaiteilijoitamme, hänen töihinsä on voinut tutustua kotimaan ulkopuolella lukuisissa näyttelyissä ympäri Euroopan. Sunna opiskeli kuluvan vuosikymmenen alkupuoliskon Iso-Britanniassa ja on takaisin Suomeen muutettuaan maalannut ja opettanut Helsingissä. Itä-Lontoon vilinästä palattuaan Sunna kertoo maalanneensa aiempaa värikkäämpiä, olemukseltaan lempeämpiä teoksia. "Ihminen tottuu ympäristöönsä ja muotoutuu sen kautta. Lontoon urbaani estetiikka synnytti karumpia ja harmaampia maalauksia," Sunna pohtii maisemanvaihdoksen vaikutuksia ja kertoo myös kuvataiteen opettamisen vaikuttaneen uusimpiin töihinsä.

Sunna ei halua määrittää teoksiaan yhden pisteen kautta, eikä lukkiutua minkään ismin alle. Hän myöntää kuitenkin tutkineensa feminismiä ja kokeneensa sen vapauttaneen maalaamistaan. Nuoren taiteilijan maalaukset tarkastelevat sitä, miten monin tavoin nainen kokee maailman. Kehon liikkeestä, tanssista ja performanssitaiteesta kiinnostunut Sunna kertoo teostensa sisältävän viitteitä eri marginaalitaitelijoiden töihin. "Vaikutteet tulevat sieltä sun täältä. En välttämättä voi sietää tiettyjen omiin maalauksiini vaikuttaneiden taiteilijoiden töitä tai naiskuvaa, mutta ne voivat silti kiehtoa minua." Seuraavaksi Sunnan näyttely siirtyy Ruotsiin. Taiteilijan omat matkasuunnitelmat vievät kohti entistä kotikaupunkia, Lontoota.

Harro Koskisen retrospektiivinen näyttely Turun Taidemuseossa 11.5.- 9.9. Mari Sunnan näyttely Studiossa 11.5.– 29.7.

KALENTERI