navigaatio
30.6.2005
Teksti: Frida Gustafsson


TAPAHTUMA SYNTYY AJATUKSESTA
Runoviikon suunnittelu on täynnä mielenkiintoisia prosesseja

Runoviikko järjestetään Turussa tänä vuonna jo viidennen kerran. Ajankohdaksi on valittu 7.-13. marraskuuta. Aikaisemmin Taidetoimikuntaan sidoksissa ollut tapahtuma toimii nyt ensimmäistä kertaa Runoviikko ry:n alaisena. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Raimo Kurki, joka innostui Runoviikosta kirjoittamisharrastuksensa kautta. "Tämä tukee mun kirjoittamista", Kurki kertoo. Hänen lisäkseen Runoviikko ry:n hallitukseen kuuluu 7 aktiivista ja reipasta jäsentä, joiden välillä työ jakautuu aiempaa tasaisemmin.

Runoviikko järjestetään talkoovoimin ja sen ohjelmasta vastaa aiempien vuosien tapaan runoilija Tommi Parkko. "Tämä on tapahtumana sateenvarjo", hän kuvailee Runoviikkoa. Vertauksellaan Parkko tarkoittaa sitä, että koko tapahtuma rakentuu verkoston varaan. Kaikki tilaisuudet eivät suinkaan ole Runoviikko ry:n järjestämiä, vaan mukana on myös paljon itsenäisiä tapahtumajärjestäjiä. Ohjelma kerätään yhteen samalle viikolle ja yhteiseen ohjelmalehteen. Tommi Parkon tehtävä on pidellä naruja käsissään ja huolehtia siitä, etteivät langat pääse solmuun.

Tommi Parkko.Runoviikon ohjelma rakennetaan yhden vaihtuvan teeman ympärille. Tämä antaa tapahtumalle suuntaa ja yhtenäisyyttä, mutta ei missään nimessä sido sitä orjallisesti. "Olemme menneet Runoviikon teemoissa eri aisteja läpi", Tommi Parkko kertoo. Aikaisempia teemoja ovat olleet muun muassa liike ja ääni. Vuoden 2005 Runoviikon teema on runo ja tunto.

Miten viikonmittainen, laaja tapahtuma sitten syntyy? Se vaatii tuottajia, jotka hoitavat käytännön järjestelyjä, suunnittelevat ja rakentavat tapahtumaa pala kerrallaan ja ennen kaikkea ideoivat ohjelmaa, sillä kaikki saa alkunsa ideoista. Ilman niitä ei syntyisi edes runopäivää. Tämän vuoden Runoviikkoa kokoonnuttiin ideoimaan ensimmäisen kerran 13.5. Nahkurinkadun Studiolle. Ajatuksia ja erilaisia kipinöitä oli syttynyt jo ennen ideointipalaveria, mutta nyt ihmiset ja ideat kerättiin ensimmäistä kertaa yhteen ja otettiin askel kohti valmista tapahtumaa.

Ideointipalaveri ei ollut liian jäykkä ja muodollinen, vaan sana oli vapaa. Suolapala ja booli auttoivat pitämään ajatukset notkeina. Paikalle saapui parikymmentä henkeä eri yhdistyksistä organisaatioista. Edustettuina olivat esimerkiksi Kapustarinta ry, Turku Seura, Turun kaupunginteatteri, Savukeidas Kustannus ja Tehdasteatteri. Ideointipalaveriin osallistui myös turkulaisia runoilijoita ja kirjaston porukka. Kaikki pääsivät mukaan suunnittelemaan ja monilla olikin jo kiinnostavia ehdotuksia vuoden 2005 Runoviikon ohjelmaksi. Runoviikkojen teemasta runo ja tunto oli hyötyä ideoinnissa. Tunto jalostui nopeasti eteenpäin omaksitunnoksi ja tunteeksi ja uusia muotoja ja merkityksiä.

Runoviikon suunnittelu on täynnä mielenkiintoisia prosesseja ja erilaisia kokonaisuuksia - kuten nykyrunous, runous yhdistettynä muihin taiteisiin, lastenohjelma tai lausunta, eli miten monin eri tavoin runo voidaan esittää. "Kokoajan tarvitaan uudenlaisia ideoita, uusia tapahtumia", Tommi Parkko tähdentää. Myös runoviikkojen yleisöltä on tullut monia toiveita. Aiemmilta kerroilta suosioon ovat nousseet muun muassa vierailut runoilijoiden kotona.

Ideointipalaverissa ei tarvinnut vielä saada mitään varmaa ja ihmeellistä aikaan. Lennokkaat ja monipuoliset ideat jalostuivat yhdessä pohtiessa käytettävään muotoon. Esimerkiksi tunto muuttui kivuksi ja runoilija vierailuiksi sairaalaan. Runoviikon tapahtumapaikkoja mietittiin jo tarkkaan, sillä paikat on varattava ajoissa. Alustavasti Runoviikolla tapahtuu ainakin Kirjakahvilassa, Studiolla, Kauppahallissa, Kaupunginteatterin lämpiössä ja TVO:lla.

Ideoiden lisäksi palaverissa keskusteltiin runoista yleensä. Miten kansa suhtautuu runoihin ja runoilijoihin, entäpä runoilija yleisöönsä tai lausujiin? Miten tämän päivän runoilijoiden tekstejä ruvetaan esittämään? Uusiin runoihin, sellaisiin joiden kirjoittaja on vielä hengissä, on lausujan usein hankala tarttua. Keskustelu poiki lopulta ajatuksen tilaisuudesta, jossa runoviikoilla voisi päästä seuraamaan runoilijan ja lausujan välistä prosessia.

Tästä on hyvä lähteä karsimaan, kehittämään ja muokkaamaan ideoita, joiden avulla koko puolivuotinen prosessi kohti viikonmittaista runotapahtumaa käynnistyy.

Seuraava artikkeli: KOHTAUSPAIKKANA VERKKOYHTEISÖ