![]() |
![]() |
| 4.5.2005 | |
|
Teksti ja kuvat: Frida Gustafsson
Taiteilija on käyttänyt teoksissaan erilaisia tekniikoita ja yhdistellyt niitä rohkeasti. Samaanirummut ja limonaadietiketit ovat saaneet uudenlaisen merkityksen. Kollaasimaisissa töissä on hypnoottista toistoa, joka ulottuu myös teoksesta toiseen. Ne ovat ilmaisultaan sarjakuvamaisia, mutta nostalgisia. Useissa töissä esiintyvät tytöt, jotka ovat vuosien saatossa kokeneet muodonmuutoksia. Ne ovat olleet välillä pienempiä, välillä isompia ja välillä kansakoululaisia. "Kai sitä omaa itseään tekee loppuen lopuksi", Eliisa Määttälä pohtii. Uusimmassa sarjassa kiltit tytöt ovat saaneet enkelin kasvot ja siivet selkäänsä.
Teoksissa on jotain rehellistä ja lämpöisellä tavalla hätkähdyttävää. Ne saavat pysähtymään ja matkaamaan muistojen menneisyyteen. Määttälä on itse kotoisin keskipohjalaisesta kylästä, joka oli lapsille turvallinen ympäristö kasvaa.
Eliisa Määttälä ei suunnittele töitään etukäteen vaan ryhtyy suoraan tekemään. Teos syntyy siitä, kun asiat loksahtavat kohdalleen. Kirpputoreilta taiteilija on löytänyt kollaaseihinsa materiaaleja, kuten siirtokuvia 40-luvulta. "Olen aina rakastanut vanhoja esineitä ja kaikkea vanhaa", hän kertoo. Näyttelyn nostalginen tunnelma Laila Kinnusen kauneimpien laulujen säestyksellä auttaa ihmistä irrottautumaan nykyajan kiireisestä menosta.
Eliisa Määttälän "Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari" esillä Kulttuurigalleria Kraftissa 29.5. asti.
|
![]()