Teksti: Ida Lähdetkorpi

EI ENÄÄ RUNOTON

Vuonna 1993 Turun yliopiston taiteiden tutkimuksen laitos julkaisi artikkelikokoelman nimeltä Mielihyvää kirjallisuudesta - Suomalainen kirjakulttuuri tänään. Eräässä artikkelissa annetaan puheenvuoro kirjallisuuden ammattilaisille aiheesta "Miksi Turku on runoton?". Kysymys on jo tuolloin, yksitoista vuotta sitten, ollut lähinnä provokatiivinen. Turun tilanteessa on kuitenkin tainnut olla parantamisen varaa, sillä keskustelijat keksivät Turun runottomuuteen syitä alkaen siitä, että "onko Turku kirjalliselta hengeltään macho-sovinistinen?", siihen, että turkulaisuus ei sovi yhteen Suomen muiden paikkakuntien mentaliteettien kanssa, paremmin vaikka ulkomaalaisten, joiden kanssa täällä satamakaupungissa paljon ollaankin oltu tekemisissä.

Yllä esitetyistä mielipiteistä ensimmäinen on Tuula Sandsrömin, toinen Leena Landerin. Kari J. Kettula lähestyy kysymystä naisiin verrattuna käytännönläheisesti, ja löytää Turun runokentän tuotantorakenteesta aukon: "Ongelma on se, että täältä puuttuu runon tuotantopaja eli meidän täytyy käydä pajattamassa ne runot Helsingissä." Tämän vuoden Turun kirjamessuilla projektipäällikkö Kettula, samoin kuin kaikki muut tapahtumassa vierailleet, pystyivät jo tutustumaan runojen suhteen omavaraiseen Turkuun. Pajat, eli ne turkulaiset pienkustantamot, jotka suosivat runoutta sen tuomasta laihasta tilipussista huolimatta, ovat ovat tehneet yhdentoista vuoden aikana kulttuuritekoja roppakaupalla.

Lyriikkaan keskittyvä pienkustantamo Savukeidaskin oli jo ottanut iskulauseekseen aiempaa sopuisamman huudahduksen. Vieläkin tosin voi kaupungilta löytää kuluneita tarroja, joissa tekstin "Jos runous ei kiinnosta, voit painua helvettiin" kaksi viimeistä tavua on yliviivattu ja korvattu maamme pääkaupungin vastaavilla. Nyt Viva la Savukeidas-tekstillä varustetut paidat löytyivät kustantamon osastolta, samoin kuin nuoret kustantajat, puuhanurkka ja pari keitaan omaa kirjailijaakin.

-Leppoisaa, tapaa tuttuja, vastasi Savukeitaan osastolla perjantaina 1.10. päivystänyt kustantaja Lauri Levola, kun kysyin, millä mielellä hän on lähtenyt messuille. Levola kertoi, että Savukeitaan osaston suunnittelussa ensisijainen tavoite on ollut tehdä siitä avoin ja lämminhenkinen, oleskeluun houkuttava. Puuhanurkasta löytynyt labyrinttitehtävä, jossa piti auttaa runoilija Kinnunen sukkahousujen luo, viihdytti nuoria ja vanhoja ja kertoi runollisen Turun olemuksesta enemmän kuin tuhat sanaa, siltikin ja juuri silloin, jos jäi jollekulle avautumatta liian pienen piirin huumorina. Pyysin Levolalta jotain kritiikkiä messuja kohtaan, ja hän keksi toivoa vain kojujen loogisempaa asettelua. Samankaltaisten näytteilleasettajien sijoittaminen lähekkäin helpottaisi messuvieraiden tutustumista heitä kiinnostaviin asioihin. Myynti ei tainnut olla Savukeitaan miesten ensisijainen tavoite, vaan he näkivät messut tilaisuutena tutustua puolin ja toisin. Lukijoiden kirjailijoihin, kirjailijoiden kustantajiin ja niin edespäin.

Kirjamessut ovat ohi, mutta Varsinais-suomen runoviikko tulee pian, 8.11.-14.11. Seminaareja ja iltatilaisuuksia sisältävä viikko, jota kirjailija Mika Terho tapahtuman tiedotelehtisessä kuvailee joukkopsykoosinomaiseksi voimanponnistukseksi, järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Hankkeen takana on läänintaiteilijakauttaan lopetteleva Tommi Parkko. Parkolta ilmestyi muutama viikko sitten toinen oma kokoelma, Sileäksi puhuttu. Messuperjantaina Parkko oli hyväntuulinen mutta hieman mietteliäs. Turun Sanomissa oli samana päivänä julkaistu kokoelman arvostelu. "Vai että vakavuudesta nykyisin moititaan", ihmetteli runoilija, hymyillen kuitenkin tyytyväisen oloisena.

Kari J. Kettulan yksitoista vuotta sitten kaipaamaa runopajatoimintaa on ahkerasti viime vuosina kehittänyt myös yhden miehen pienkustantamo Enostone. Kuluvan syksyn kymmenestä uutuuskirjasta neljä on runokokoelmia. Nykyisin esimerkiksi helsinkiläinen kirjailija Hannu Kankaanpää "pajattaa" runojaan Turussa, kahdestoista runokokoelma Todistus on yksi mainituista Enostonen uutuuksista. Kankaanpää matkaa Turkuun runojen tiimoilta myös marraskuun runoviikolla, sillä hän on Linnankadulla, musiikkikirjastossa järjestettävässä "Runo ja Potku" -tapahtumassa päivän runoilija tiistaina 9.11. klo 18.00. Runoviikko tarjoaa ohjelmaa niin runsaasti, että sen aikana kaupunkiin matkaavien ei tarvitse ottaa mukaan matkarunoilijaa. Sellaiseenkin on joskus jouduttu turvautumaan - näin kertoo Kai Linnilä puheenvuorossaan yhdentoista vuoden takaa, ihmetellessään muiden muassa että "miksi Turku on runoton".

Vaikka kulttuurin kentän kaupallistumisesta ja esimerkiksi sponsorien tuen vahvistumisesta on ollut viime vuosina paljon puhetta, lyriikan lukijoiden ja tukijoiden määrä ei taida koskaan elättää tekijöitä. Runouden alueella on siis pakko olla samaa mieltä läänintaiteilija Parkon kanssa: "kyllähän se on hyvän taiteellisen toiminnan merkki, että tehdään niin, että siitä saatetaan saada jotain palkkiota, mutta se ei ole lähtökohta".


Ida Lähdetkorpi