 |
 |
| 14.7.2005 | |
Teksti: Jaana Määttä
Turun Luostarinmäen käsityöläismuseon 18 korttelia ja alkuperäisillä paikoillaan säilyneet puiset rakennukset kertovat omaa 200 vuoden takaista tarinaansa. Ainutlaatuinen nähtävyys selvisi tuhoisasta Turun palosta vuonna 1827, jonka jälkeen C.L. Engelin asemakaavoituksen myötä Luostarimäen rakennukset määrättiin purettaviksi. Purku-uhan jälkeen alueella olevista taloista yhä useampi annettiin vuokralle ja sinne jäivät asumaan vain köyhimmät kaupunkilaiset.
Aksel Hartman teki ensimmäisen aloitteen Luostarimäen säilyttämisestä kirjoittaessaan mielipiteensä sanomalehteen vuonna 1908. Ajatus sai 1930-luvun lopulla tuulta siipiensä alle ja Luostarinmäkeen päätettiin perustaa käsityöläismuseo. Ensimmäisen kerran se avattiin yleisölle 29.6.1940, josta lähtien alue on ollut avoinna ympäri vuoden tähän päivään asti. Jokainen kävijä voi tutustua Luostarinmäen käsityöläismuseoon omaan tahtiinsa tai osallistua opastettuun kierrokseen pientä lisämaksua vastaan. Opas syventää kierrosta kertomalla talojen historiasta ja käsityöläisten elämästä.
Reitti jatkuu nelisenkymmentä metriä pitkän köydenpunojan radan kautta Henrik Söderlundin rakentamaan merimiehen taloon. Hentula kertoo paritupaisen rakennuksen olleen saman suvun omistuksessa noin 140 vuotta. Talossa voi ihastella merimiesten matkalta tuomia tuliaisia: pallokaloja, koralleja ja meritähtiä. Seinällä on merimiehen matkalla tekemä taulu, josta voi kolmelta eri suunnalta katsottuna nähdä eri kuviot - uskon, toivon ja rakkauden. Lattioilla on myös hienot lattiakankaat, joita kuulemma sai aikoinaan vain ihailla, mutta niille ei saanut astua. Rakennuksessa käydään kurkistamassa Rouva Fridénin huoneessa sekä kutojankamarissa, jossa on nähtävillä edelleenkin ahkerassa käytössä olevat 200 vuotta vanhat kangaspuut; kutojankin voi työnsä äärestä tavata.
Kierroksen myötä palataan pikkuhiljaa lähemmäs nykyaikaa. Oppaan johdolla käydään vielä lopuksi kurkistamassa 1960-luvun tavoin sisustettuun pieneen taloon. Hentula kertoo Hilma Mäenpään asuneen siinä rinnakkain museon kanssa aina vuoteen 1982 asti. Tuvasta voi jo löytää tutumpia esineitä aina televisiosta ja imurista lähtien. Opastettu aikamatka on kuljettu loppuun; vierailijat saivat kuulla paljon Turun ja varsinkin Luostarinmäen 200 vuoden takaisesta elämästä. Luostarinmäen käsityöläismuseo vanhoine puutaloineen ja henkilökuntineen odottaa uusia aikamatkalaisia, joille kertoa omaa tarinaansa.
Avoinna kesäaikana joka päivä klo 10-18. Opastetut kierrokset klo 10.30, 12.00, 13.30, 14.30 ja 16.00. Käsityötaidonpäivät 20.8.– 28.8.
|
Luostarimäen käsityöläismuseon kesä
Kierrosta tehdään 1800-luvun käsityöläisten tavoin pukeutuneen oppaan johdolla, joka hakee kierrokselle lähtevät vierailijat kassan edestä. Osallistujat saavat ensimmäiseksi kuulla museoalueen historiasta; siitä miten ensimmäisen polven kaupunkilaiset asuttivat aluetta ja kuinka lopulta Luostarinmäestä tuli yksi Turun idyllisimmistä nähtävyyksistä. Reitti vie Höökarin puotiin, josta asukkaat löysivät kaiken tarvitsemansa. Tässä pienkauppiaan puodissa voikin nähdä muun muassa vuodelta 1858 peräisin olevan velkakirjan. Samasta talosta löytyy myös pieni ja askeettinen ylioppilaan huone. Ihmetystä voi herättää siellä oleva lyhyt sänky; oppaana toimiva Jenni Hentula kertookin, että siinä nukkuminen vaati epämukavaa puoli-istuvaa asentoa ja polvien pitämistä koukussa. Talosta ulos tultaessa Hentula esittelee ajalle tyypillistä umpipihaa, jonka siisteyttä pidettiin tärkeämpänä kuin katujen ja kujien. Pihapiirissä on myös saunaan tehty savenvalajan paja, jossa voi nähdä savenvalajan tekevän suomalaisesta punasavesta esimerkiksi 1800-luvun yleisimpiä astioita - viilikuppeja.
Seuraavaksi käydään katsomassa kirjapainotaloa, josta myös löytyy painaja valmistamassa myytäväksi tulevia kortteja. Vanha painokone toimii peilitekniikkaa hyödyntäen ja siinä käytetään irrallisia painokirjaimia, joiden avulla saadaan tehtyä kohopainoa. Konttorissa voikin katsella koneella valmistettuja käyntikortteja sekä nähdä 1800-luvulta peräisin olevan puhelimen. Hentula kertoo, että kirjapaino olikin lähes ainoa rakennus, jossa puhelin oli käytössä. Kehystettynä seinällä on myös 1905 vuodelta peräisin oleva sanomalehti, jonka osa palstoista on peitetty mustalla maalilla sensuurin nimissä.
