Vaikka herrat Simo Frangén, Pasi Heikura ja Jyrki Liikka tekevätkin viikoittain Suomen virallista ohjelmaa, ei heidän kanssaan keskustellessa tarvitse turhia jäykistellä, päinvastoin. Kolmikko on tapaamishetkellä vieläkin tohkeissaan kahtena edellisenä päivänä maassamme esiintyneen AC/DC:n konserteista, ja tiukka analyysi Turun ja Helsingin esiintymisten välisistä eroista on paikallaan.
Kun ensimmäinen Alivaltiosihteeri -lähetys vuonna 1990 putkahti ulos eetteristä Radio Mafiassa, osasivat poppoon jäsenet tuskin kuvitella, että hillitön huumoripläjäys tarjoiltaisiin vitsinnälkäisille kuuntelijoille vielä seuraavallakin vuosituhannella ja vieläpä joka viikko. Miksi toisaalta lopettaakaan, kun jutunjuurta tuntuu riittävän.
Tamperelaisryhmän saaga sai alkunsa jo 80-luvun puolivälissä perustetun rockbändin muodossa. Viime vuosina huumoriaktin jäsenet ovat kuitenkin keskittyneet muihin töihin, ja keikkailu on saanut jäädä:
"Alun perin bändimme laulajana toimi Satu Kurvinen, jonka lähdettyä maailmalle tilalle tuli Matti Toivonen. Radio-ohjelmien tekemiseen hän ei kuitenkaan kiireiltään ole ehtinyt mukaan. Itse asiassa bändimme nimi oli aluksi Ankara, mutta kun Helsingissä toimi saman niminen kansanmusiikkiorkesteri, jouduimme vaihtamaan nimeä ja harkinnan jälkeen päädyimme Alivaltiosihteeriin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Parturi."
Radioon Frangén, Liikka ja Heikura ajautuivat puolivahingossa. "Mafiaa oltiin juuri tuolloin perustamassa, ja meiltä pyydettiin sinne tämän tyyppistä ohjelmaa. Ohjelma on jatkunut nyt yli kymmenen vuotta eikä sen lopettaminen ole näköpiirissä. Kesälomiamme lukuun ottamatta olemme tehneet uuden ohjelman joka viikko. Kesätauoillakin ovat pyörineet koostelähetykset vuoden parhaista paloista."
"Olemme tässä suhteessa kuin raitistuneita alkoholisteja eli eteenpäin mennään päivä kerrallaan," he havainnollistavat toimintaperiaatettaan. Huumoripumpun oivalluksista on saatu nauttia toisinaan myös television välityksellä. Viime vuonna nähtiin Alivaltiosihteerin pääsiäis- ja vappushow, ja mahdollista on, että jatkoa seuraa. "Emme itse tyrkytä itseämme mihinkään, mutta mikäli kysytään, voimme tehdä juttuja televisioon jatkossakin. Se on ollut linjamme yleensäkin," Liikka kertoo.
Luonnollisesti jäykkiä
Vuonna 96 Heikura, Liikka ja Frangén päättivät laajentaa repertuaariaan myös kirjalliselle puolelle. Tällöin ilmestyi ensimmäinen Alivaltiosihteeri-kirja, johon oli koottu edellisen vuoden osuvimmat sketsit tekstimuotoon. Sittemmin kirjoja on ilmestynyt vuosittain, ja tämänvuotinen kantaa nimeä V niin kuin virallinen.
Kaikki vuoden aikana syntyneet hupailut eivät yhteen kirjaan kuitenkaan mahdu. Raaka karsinta tehdään demokraattisesti ryhmän kesken äänestämällä. "Kirjaan pääsevät ne jutut, jotka saavat kolme ääntä. Jos tällaisia juttuja ei kerry tarpeeksi, valitaan parhaat kaksi ääntä saaneista."
Paitsi varsinaisia sketsejä löytyy opuksesta myös joukko legendaarisia palindromeja, joiden suhteen ryhmän ideasampo vaikuttaa ehtymättömältä. Käytäntönä on ollut, että Frangén laatii viikon toisen virallisen palindromin Pasi Heikuran vastatessa toisesta. Itsestään eivät sanaleikit kuitenkaan synny, vaan salaisuus piilee yksinkertaisesti työnteossa. Välillä osuvia sutkauksia joutuu miettimällä miettimään. Sanasepot odottavatkin jo malttamattomina vuotta 2002, joka palindromiluonteensa vuoksi saattaa osoittautua varsinaiseksi runsaudensarveksi sanakikkailuille... Kirjallista puolta edustaa myös Heikuran piirtämä ja yhdessä Frangénin kanssa musiikkilehti Rumbaan käsikirjoittama sarjakuva Mies. Viime keväänä ilmestyi kolmas Mies-albumi, joka kantaa loogisesti nimeä Kolmas Mies.
Koska alivaltiosihteerin virka on tärkeä ja luottamuksellinen toimi, on ulkoasun oltava viimeisen päälle. "Idea puvut päällä esiintymisestä keksittiin bändiaikoina. Tarkoitus oli hieman sekoittaa muuten kaavamaista suomalaista rock-kulttuuria. Asu muotoutui pikkuhiljaa. Lopulta mustat farkutkin jäivät pois, ja aloimme esiintyä kokopuvussa. Näin voimme olla luonnollisesti jäykkiä," Heikura taustoittaa.
Maistereita kaikki tyynni
Maailman ympäri -visailu ja Ekoistissa pyörivä uutisparodiapätkä Maisteri Frangénin uutispöytä ovat tehneet Simo Frangénista koko kansan tutun. Sen sijaan pyhän kolmiyhteyden kaksi muuta jäsentä eivät ainakaan vielä ole juontohommiin lähteneet. Jälkikasvu pitää Jyrki Liikan tiukasti kotona ja vastahankittu labradorinnoutaja puolestaan huolehtii siitä, ettei Pasi Heikurankaan tarvitse miettiä, miten päivänsä kuluttaisi. Kaiken kaikkiaan Alivaltiosihteerinä oleminen on aikaa vievää puuhaa.
"Kotisivujen päivittäminen ja palautteeseen vastaaminen vaatii oman aikansa. Lisäksi erilaisia palavereja on usein," Heikura kertoo.
Täsmäkoulutusta alivaltiosihteerin hommiin ei ainakaan toistaiseksi Suomessa järjestetä, mutta selvää on, ettei tyhjällä päällä näin vaativaan virkaan ole asiaa. Niin Frangén, Heikura kuin Liikkakin ovat hankkineet pätevyytensä yliopistomaailmasta, jonka pyörteissä alun alkaen törmäsivätkin toisiinsa. Kolmikosta Frangénilla ja Liikalla ovat maisterin paperit jo plakkarissa, Heikura viimeistelee parhaillaan avantouimareita käsittelevää opinnäytettään Tampereen yliopiston sosiologian laitokselle.
"Opiskelun jatkaminen kiinnostaa. Jos ei muuten niin sen vuoksi, että saadaan opiskelija-alennus yliopiston ruokalassa," Suomen viralliset miehet vitsailevat.
Tamperelaista?
Mikä on se jippo, jolla Alivaltiosihteerit ovat ratsastaneet Suomi-huumorin aallonharjalla jo yli vuosikymmenen? Entä mistä aiheet, joilla tuore naururuiske loihditaan kansalaisten pistettäväksi viikosta toiseen? Herroilla itselläänkään ei ole tarjota tyhjentävää selitystä.
"Elämähän jyrää koko ajan eteenpäin, joten aiheita kyllä riittää. Kyse on ennemminkin näkökulman valinnasta. Tärkein mittari sketsin toimivuudelle on se, naurattaako se meitä itseämme. Varsinaisia kiellettyjä aiheita meillä ei ole, mutta tietty itsesensuuri on toki muistettava. Esimerkiksi Estonian uppoamisen aikaan ei olisi tullut mieleenkään pilailla laivaonnettomuuksien kustannuksella," Frangén vakavoituu.
Alivaltiosihteerin huumori on monitasoista ja se antaa tilaa myös vastaanottajan omille oivalluksille. Vakituisia hahmoja on vain yksi, tarunhohtoinen valtakunnantoimittaja Eino-Mies Porkkakoski.
"Tavallisesti sketsissä on yksi pääaihe, johon liittyy kaksi tai kolme lisätasoa. Kukin kuulija voi tulkita niitä omalla tavallaan. Jotain naurattaa sisältö, toista taas ehkä omituinen puhetapamme. Emme ole luoneet enempää vakiotyyppejä, koska se saattaisi kahlita ilmaisua ja muotoa. Emme myöskään ole ammattinäyttelijöitä, ja hahmojahan pitäisi aina jollain lailla esittää," he luonnehtivat. Sitä paitsi Mafiassahan pyörii jo kaksikin selkeästi hahmoihin pohjautuvaa viihdeohjelmaa, Gösta Sundqvistin Koe-eläinpuisto sekä Leilan ja Annukan seikkailut.
Alivaltiosihteerin suosio perustuu varmasti ainakin osittain siihen, että toista samanlaista ei ole. Huumoritiimi on vuosien saatossa muotoutunut juuri itselleen sopivaan kuosiin, ja hommahan toimii.
"Vaikka jokaisella meistä onkin omat suosikkinsa, voi silti sanoa, että Monty Python yhdistää. Myös Speden alkuaikojen tuotanto tai Leo Jokelan huumori naurattavat," Frangén sanoo.
Uransa alkutaipaleella Frangén, Heikura ja Liikka nauhoittivat ohjelmansa Helsingissä, mutta nykyään Alivaltiosihteeri - Suomen virallinen ohjelma koostetaan Yleisradion Tampereen studiolla. Tampere onkin viime vuosina roiskaissut Kummeleineen kaikkineen merkittävän läiskänsä kotimaiselle viihdekartalle. Muualla Suomessa myös Alivaltiosihteeri mielletään helposti nimenomaan manselaishuumorin edustajaksi. Mestarit itse näkevät asian toisin.
"Itse asiassa kolmikostamme kukaan ei ole täältä syntyisin, joten huumorimmekin juuret ovat muualla. Alun perin bändimmekin oli jonkinlainen vastaveto silloiselle Manserock -ilmiölle. Alkuaikoina palautetta tuli kaduilla ja kapakoissa enemmänkin, nykyisin saa kulkea melko rauhassa. Paikalliset eivät niinkään miellä meitä erityisen tamperelaisiksi eikä meidän tekemisemme ole kiinnostaneet juurikaan paikallista mediaakaan. Ehkä tämä kuitenkin on jonkinlainen vastaveto ja -voima tiedotusvälineiden Helsinki -keskeisyydelle. Ja sitä paitsi onhan meillä ollut tapana jaella keikkojen yhteydessä Tampere-viirejä," Suomen virallisen huumorin viralliset edustajat muistuttavat vähemmän virallinen pilke silmäkulmassa.
