Turkulaiselta runoilijalta Esa Hirvoselta julkaistaan runoviikolla ensimmäinen kirja Harlem, Runoja elämästä. Se on omaelämänkerrallinen kokoelma ja kertoo siitä, miten runoilijan monivuotinen asuinpaikka puretaan hänen silmiensä edessä. Hän kirjoittaa kokoelmassaan Harlemin elämästä, köyhyydestä ja rappiosta.
Minut pantiin slummiin, jossa kiljukin maistui kaameammalta kuin muualla, / niiden joukkoon joiden ei enää / toivottu palaavan, selviävän milloinkaan, / joilla ei ole ystäviä, sukulaisia, / joita muut avunhakijat / punaisen ristin jonossa säälivät.
Viina ja naiset ovat olleet keskeisenä aiheena Hirvosen runoissa ennenkin. Eikä aihe ole nytkään vaihtunut, siihen on vain tullut syvempi yhteiskunnallinen näkökulma. Hirvosen tyyli on rehellistä omasta elämästä kirjoittamista. "Jotkut runoilijat haluavat etäännyttää itsensä runoistaan, mutta mulle runon minä on sama kuin minä. Se vaan on aina ollut mulle luontevin tapa." Hän kertoo, että Harlem on täysin elettyä elämää lukuun ottamatta kahta keksittyä runoa. Ne ovat mukana runoilijan oman intimiteetin suojaksi, mutta sitä mitkä runot ne ovat, hän ei halua paljastaa.
"Kustannusyhtiö pitää kirjasta hyvää huolta"
Hirvonen oli pitkään jonossa suurille kustannusyhtiöille ja koki odottamisen turhauttavaksi. Nyt hän on tyytyväinen kustannussopimukseensa turkulaisen uuden polven kustantajan Savukeidas Kustannuksen kanssa. "Nyt mulla on kustantaja joka tekee töitä mun kirjan eteen. Kirjasta täytyy pitää huolta sen julkaisun jälkeenkin. Jollain isommalla yhtiöllä kirja hukkuis vaan sinne muiden sekaan, koska niille runous on vaan jotain marginaalia, jota julkaistaan imagon takia."
Sauvukeitaalle Hirvosen kirja on myös esikoiskirja. Harlem, Runoja elämästä päätettiin mahdollisista ongelmista huolimatta julkaista runoviikolla (12.-18.11.2001). "Riskinä on se, että jotkut tahot eivät ehkä noteeraa kokoelmaa uudeksi kirjaksi enää ensi vuoden puolella. Runoviikko on meidän mielestä hyvä julkaisuajankohta, koska kirja valmistui nyt. Jos ajankohta vaikuttaa siihen, että arvostellaanko se Helsingin Sanomissa vai ei, niin se on heidän ratkaisunsa." Runoviikolla Hirvonen markkinoi Harlemia ja esittää runoja kokoelmasta kuutena päivänä eri puolilla Turun ravintoloissa.
Esiintyminen rohkaisi runoilijaa kirjoittamaan
Hirvonen kertoo, että markkinoinnin lisäksi esiintyminen on hänen mielestään ennen kaikkea hauskaa. Esiintyminen on oikeastaan se syy, miksi hän rupesi tosissaan kirjoittamaan runoja. Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1997 DBTL:ssä Tapani Kinnunen, joka tiesi, että Hirvosella on palindromirunoja, pyysi häntä esittämään niitä yleisölle. "Olin sen verran ujo, että esitin palindromirunot ainoastaan takaperin. Mutta sen jälkeen lähdin keikkajuttuihin mukaan. Ja jossain vaiheessa ajattelin, että haluan esittää tavallisiakin runoja." Yleisön positiivinen palaute rohkaisi Hirvosta myös lähettämään runojaan antologiaan.
Ennen Harlem -runokokoelmaa Hirvosen runoja on julkaistu Reviirissä sekä Runon viiniä -antologiassa. Ennen kirjaa hän on myös ehtinyt esiintyä ympäri Suomea mm. Rovaniemellä, Kiteellä, Kuhmoisissa ja Lapualla. "Mä tykkään esiintyä ja myös yleisö tykkää musta. Kyllähän se tietysti lisää myyntiä, mutta ei niin paljon, että sitä pelkästään sen takia kannattais rymytä joka kapakassa. Mulla on sellainen kulkuriluonne ja ilman näitä runovirityksiä en olis käynyt missään näissä upeissa paikoissa." Marraskuussa Hirvonen kiertää taas Suomea esittäen runoja Harlemista. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat jo niin pitkällä, että ensi syksynä julkaistava palindromirunokirja on jo "hyvällä mallilla".
Runoilijana tämän päivän Turussa
Runoviikon kaltaiselle tapahtumalle on Hirvosen mielestä Turussa tarvetta. Ihmiset ovat tässä kaupungissa hänen mielestään hyvin innostuneita runoudesta. Kaikki runoklubi-illat, joissa hän on ollut mukana, ovat olleet tähän asti täynnä. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät käy kirjakaupassa lainkaan vaan tulevat ravintolaan kuuntelemaan runoutta ja ostavat kirjan, mikäli heillä on rahaa. Hirvonen on tyytyväinen Turkuun runoilijan asuinkaupunkina. "Parantamisen varaa on, mutta Turussa runoilijan asema on Suomen paras."
Runoilijan oma elämäntilanne on muuttunut. Hän kokee, ettei sen takia tulevaisuudessa voi kirjoittaa enää yhtä rehellisesti köyhästä elämästä kuin ennen. Nyt hän haluaa uudistua ja kokeilla erilaisia tyylejä, vaikka kokeiluja ei julkaistaisikaan missään. Toisaalta häntä ärsyttää ajatus, minkä mukaan runoilijan täytyisi aina pakosta löytää jotain uutta ja todella omaperäistä. Hirvosen mielestä hänen teksteistään etsitään aina vaikuttajia ja lokeroita. "Kun julkaistaan tämän tyylinen kirja ja kirjoitetaan marginaalissa, niin yleensä sut halutaan heti yhdistää johonkin, kun taas keskeislyriikkaa kirjottavissa pienikin ero tulkitaan omaperäisyydeksi." Eniten häneen on kuitenkin omasta mielestään vaikuttanut Aristoteleen Runousoppi, eikä se mitä kriitikot väittävät.
Hirvonen toivoo Harlemin kohdalla, etteivät kriitikot yrittäisi heti luokitella hänen kokoelmaansa johonkin kategoriaan, vaan keskittyisivät siihen, mikä siinä on omaperäistä ja hakisivat vähän vaikeampia tulkintoja. Siksi hän esittelee jo kirjan esipuheessa suurimmat vaikuttajansa. Esipuheen on kirjoittanut Tapani Kinnunen ja siinä mainitaan Charles Bukovski ja ilmeisimmät vaikuttajat. "Mä hyväksyin sen tarkoituksella, ettei kriitikot pääse sitten arvostelemaan, että kyllä tää poika on lukenu Kinnusta ja Bukovskia, kun se jo esipuheessa sanotaan. Ehkä ne sitten malttavat paremmin keskittyä siihen, mikä siinä on nimenomaan mua."
RUNOVIIKON OHJELMA
