TV-ohjaajana ja -tuottajana tunnetun Simon Curtisin ensimmäinen valkokangaselokuva My week with Marilyn (2011) perustuu Colin Clarkin muistelmateokseen. Se kertoo tositarinan elokuvamaailmaan ujuttautuvasta nuoresta miehestä, joka pääsee hetkeksi lähelle ihailemaansa filmitähteä, Marilyn Monroeta ja heidän välilleen kehittyy ystävyys, josta löytyy romantiikkaakin.

23-vuotias Clark (Eddie Redmayne) on vaikutusvaltaisesta perheestä, mutta halajaa filmimaailmaan keinolla millä hyvänsä. Kun Marilyn Monroe (Michelle Williams) 1957 saapuu ensimmäistä kertaa elämässään Brittein saarille filmaamaan Prinssi ja revyytyttö -elokuvaa, hän saa mahdollisuutensa. Laurence Olivier (Kenneth Branagh) tarvitsee kolmatta apulaisohjaajaa, eli käytännössä jokapaikan höylää ja juoksupoikaa. Pian Colinin rooliksi muodostuu toimia myös välienselvittelijänä ja diplomaattina kärsimättömän ja filmidiivaan hermostuvan Olivierin ja hauraan ja päihderiippuvaisen Marilynin välillä.

Myös juuri alkanut avioliitto Arthur Millerin (Dougray Scott) kanssa rakoilee jo ja Marilyn sulkeutuu usein Englannin kotiinsa epävarmana ja itseluottamuksen menettäneenä. Nuoresta Colinista hän saa turvaa ja luottamusta viedä työnsä loppuun. Colin on ihastunut myös kuvauspaikan nuoreen puvustajaan (Emma Watson), joka taas ei hyvällä katso miestennielijänä tunnetun Marilynin flirttiä kosijansa kanssa.

My week with Marilyn kertoo myös filminäyttelemisestä. Elokuvassa Laurence Olivier on ottanut Marilynin elokuvaansa tähdeksi saadakseen itseensä ja elokuvaansa filmi-glamouria ja elokuvamaailman "nuoruutta". Pettymys onkin suuri, kun hän huomaa näyttävänsä Marilynin rinnalla niin näyttelijänä kuin ihmisenäkin epäedustavalta ja vanhanaikaiselta. Vanha teatterikonkari ymmärtää, että Marilyn, niin kokematon kuin onkin teatterimaailmassa, on oivaltanut intuitiivisesti kameran edessä olemisen, läsnäolon taidon. Kun Marilyn kaikista myöhästymisistä ja oikkuiluista huolimatta onnistuu täydellisesti kameran edessä, Olivierkin huomaa olevan ammatillisesti uuden edessä.

Elokuva on Michelle Williamsin juhlaa. Hän on odotetusti osannut poimia kaikki Marilyn eleet, ilmeet, puhetavan ja hauraan epävarman ihmisen, joka osaa sormia napsauttamalla kääntää Marilyn-vaihteen päälle. Toisaalta hän on löytänyt eksyneen, änkyttävän ja pelokkaan Marilynin, jolla pitää aina olla "hovi" ympärillä vakuuttamassa, että hän on "maailman suurin näyttelijä". Myös Kenneth Branagh vastakohtaisena englantilaisena aristokraattina tekee takuuvarmaa työtä. Epäusko, ylimielisyys ja lopulta kateuden kautta löydetty kunnioitus Marilynin työtä kohtaan peilautuu hyvin Olivierin olemuksesta.

Judi Dench Sybil Thorndikenä, vanhempana ja viisaana näyttelijätärdiivana, joka ymmärtää Marilynin ainutlaatuisuuden ja tukee häntä ohjaajan kiusatessa, tekee myös valloittavaa työtä. Eddie Redmayne nuorena Colinina on herkkä ja vakuuttava. Tosin elokuvaa katsoessa ei voi olla täysin varma elokuvan totuudellisuudesta. Kuinka paljon muistelmateoksen kirjoittanut Clarke on pistänyt kirjaan omiaan ja käyttänyt hyväkseen Marilynin tähtiloistetta saadakseen sitä myös hieman itsensä ylle? Kuinka hyvin hän on tulkinnut Marilyniä ja hänen sanojaan ja tekojaan omien toiveidensa ja haaveidensa mukaisesti?

Marilyn Monroe säilyy, niin kuin kuuluukin, elokuvan jälkeenkin mysteerinä. Häivähdys hänen loistoaan ja vaistonvaraista Suurta Tähteyttään on kuitenkin valkokankaalle saatu tallennettua Williamsin myötävaikutuksella. Hyvä niin ja Oscar-gaalassa varmaan jälleen tavataan...

MARI LINDQVIST

KINOPALATSI