Belgialainen ohjaaja Jaco Van Dormael ihastutti 1991 esikoiselokuvallaan Toto, sankari (Toto de heros) ja voitti sillä mm. kultaisen kameran Cannesissa. Kolmentoista vuoden ohjaustauon jälkeen Dormal tekee sen uudestaan. Mr Nobodya (Mr. Nobody, 2009) on ehditty rinnastaa jo mm. Kubrickin, Lynchin, Spielbergin ja Trierin teoksiin. Science fiction, joka kiehtoo myös niistä piittaamattomia, mieltä kiehtova(t) rakkaustarina(t), eriskummalliset persoonat, hulluuden ja viisauden hämärä välimaasto... Niistä ammentaa myös Dormael, kuitenkin omaa kädenjälkeä noudattaen, tyylissään tiukasti pysyen.

Nemo Nobody (Jared Leto) on mies, joka muistelee elämäänsä taaksepäin 2019 maailman vanhimpana ihmisenä. Tai oikeastaan kolmea vaihtoehtoista elämäänsä, miten elämä hänellä olisi edennyt riippuen raskaasta valinnasta 9-vuotiaana. Jäädäkö vanhempien erottua isänsä vai äitinsä kanssa elämään ja mitä valintoja niissä elämissä tuli tehtyä, eri vaihtoehtoja niissäkin.

Tärkeä ja eteenpäin vievä voima elämässä kuin elämässä on rakkaus. Aina on uskallettava kertoa rakkaille rakastavansa heitä ja oman heikkoutensa tunnustaminen avaa ovia enemmän kuin sisäänpäin jähmettyminen. Elämässään äitinsä kanssa Nemo tutustuu äidin uuden miesystävän tyttäreen Annaan (Diane Kruger) ja heidän rakkautensa kestää äitinsä romanssin päätyttyä ajan ja välimatkan karikot väistäen. Isänsä kanssa elämään jäädessään Nemosta sukeutuu huolehtija isän sairastuttua. Vaimoksi tulee neuroottinen ja ailahtelevan herkkä Elise (Sarah Polley). Kolmas vaihtoehtoelämä on uran ja suuren talon ja omaisuuden hankkimiseen keskittyvä elämä, jossa rikas, mutta onneton Nemo yrittää hukuttautua omaan uima-altaaseensa. Uiminen ja vesi kun ovat muuten lahjakkaan ja älykkään miehen kompastuskivi. Erilaisia hukkumiskuolemia elämissään läpikäyvä mies kammoaa vettä, mutta työskentelee eri ammateissaan veden parissa ja veden olemusta miettien.

Kaaosteoriaakin sivuava fantasiaelokuva on värikylläistä ilotulitusta, jossa 1975 syntynyttä miestä seurataan 118-vuotiaaksi. Ajankuvassa on viehättäviä yksityiskohtia, vaikkakin muutama väärä pop-kappale väärään aikaan särähtääkin korvaan. Tulevaisuuden maailma on rakennettu mielenkiintoisella logiikalla. Kyseessä on aika, jolloin seksistä, lihan syömisestä, alkoholista ja tupakasta on luovuttu. Samoin kuin rakastumisesta. Vanha mies on nähtävyys, jonka eriskummallisia tarinoita kuunnellaan tv-ruuduilta ja screeniltä reaali-ajassa. "Kuin optimistisempi versio Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -romaanista" häivähtää hetkeksi mielessä...

Hieman kankean ja sekavan alun jälkeen tarina imaisee katsojan mukaansa. Kun päästään taas, edes hetkeksi, perinteisen tarinan kerronnan imuun, unohtuu ajattelu ja pähkäily, mistä elokuvassa oikeastaan on kysymys. Vaikka sitä kysymystä onkin aika ajoin hyvä elokuvan aikana pohdiskella, elokuvan tehtävä tunteiden ja elämyksien välittäjänä korostuu. Antakaa meille se onnellinen loppu, katsoja pyytää mielessään. Ja sieltä se sitten tulee kuin tuleekin - loppumetreillä.

Onko Mr Nobody laskelmoitu ja turhan näppärä tuote kauniine pääosan esittäjineen (kirjaimellisesti loistavat Leto ja Kruger), sitä voi tietysti kyyninen mieli miettiä. Loput mielet voivat vain nauttia elokuvasta ja erilaisten päätöksien suomista elämistä. Jokainen elämä on elämisen arvoinen ja omalla lailla loistelias. Päätti ihminen mitä päätti.

MARI LINDQVIST

KINOPALATSI