Naisten nyyhkyleffoiksikin kutsuttuja elokuvia (Hiljaiset sillat, Hevoskuiskaaja) aikaisemmin käsikirjoittanut Richard La Gravenese on ohjannut irlantilaisen Cecelia Ahernin maailmanlaajuisesta bestselleristä P.S. Rakastan sinua (P.S. I Love You) jo odotetunkin elokuvaversion. Kirjan kepeä syvällisyys ja ihmissuhdehömppä yhdistettynä tragediaan tarjoavat oivat puitteet menestyselokuvaan. Oikeastaan tyylilaji on vieläkin sopivampi elokuvalle kuin kirjalle. Naiivi, toistoihin perustuva kieli ei häiritse ja hyvä tarina pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Holly (Hilary Swank) jää leskeksi 30-vuotissyntymäpäivien kynnyksellä. Hautajaisten jälkeen hän linnoittautuu Manhattanin asuntoonsa viikoiksi suremaan, kunnes saa yllättäen kirjeen edesmenneeltä mieheltään Gerryltä (Gerard Butler). Aivokasvaimeen menehtynyt Gerry on kirjoittanut useita kirjeitä Hollylle valmistautuessaan kuolemaan. Gerryn ohjeiden mukaan Holly alkaa järjestellä käytännön asioita ja päästä takaisin kiinni elämään. Äidin (Kathy Bates) ja ystävien (Lisa Kudrow, Gina Gershon) avulla elämään löytyy taas mieltä ja iloakin. Irlantilaissyntyisen Gerryn järjestämä matka Irlantiin avioparin ensikohtaamisen näyttämölle saa Hollyn löytämään kadoksissa olleen minuutensa.

Kevyestä otteestaan ja pinnallisistakin ihmissuhdekuvioistaan huolimatta P.S. Rakastan sinua koskettaa inhimillisyydellään. Moni tavalla tai toisella läheisensä menettänyt saa lohtua kuvitelmasta, että saisi kirjeitä ja ohjeita poismenneeltä jaksaakseen jatkaa elämää. Katsoja voi samaistua tunteisiin, joita puhutut "viimeiset lauseet", merkitsevät musiikkikappaleet, yhdessä koetut hyvät hetket herättävät kun niihin törmää menetyksen jälkeen.

Elokuva on myös kasvukertomus. Holly palaa menneisyyteensä matkalla Irlantiin. Aikuisuuden kynnyksellä tulevan miehensä tavannut Holly huomaa miten ihmissuhde ja elämä on muuttanut häntä. Herkkä ja intuitiivinen tyttö on kadonnut jonnekin suurkaupungin humuun ja jäljellä on epävarma ja toisaalta turhankin rationaalinen aikuinen nainen.

Rakkaustarinana P.S. Rakastan sinua luottaa kemioiden yhteensopivuuden kaikkivoipaisuuteen. Järkeillen on turha ihmissuhteeseen lähteä. Tärkeintä on, että toisen seurassa on onnellista olla. Ennen kaikkea elokuva kuitenkin suitsuttaa rakkauttaan Irlantiin. Elokuvan Irlanti, maan musiikki, maisemat (miehet) ja tapakulttuuri herättänevät katsojassa matkakuumeen. Parempaa Irlanti-matkailumainosta ei varmasti ole aikoihin nähty…

P.S. Rakastan sinua tullee olemaan vuoden kassamagneetteja, eikä ihme. Taitavat näyttelijät, kaunis, tragikoominen tarina ja "se jokin" ihmisessä, jonka vain toisen ihmisen avulla voi löytää, ovat yhdessä varma resepti menestyvään elokuvaan.

MARI LINDQVIST

KINOPALATSI