Teksti: Oona Myllyntaus

"JOS TAIDE KÄY PÄÄLLE"

Galleria Justissa esillä oleva näyttely Kulttuurin alkupalat antaa nimensä mukaisesti esimakua siitä, mitä on kulttuuri. Harri Holpin kolmea työtä katsoi kerran, toisen ja kolmannenkin, eikä vieläkään oikein saanut käsitystä siitä, mistä oli oikein kyse. Kulttuuria on vaikea hahmottaa, sillä se ulottuu pitkälle, näyttäytyy mitä moninaisimmissa yhteyksissä ja kattaa tätä nykyä urhoollisesti lähes kaiken.

Giddy-Up, Taide nousi takajaloilleen, Kulttuurin alkupalat ja Kulttuurin karvanopat ovat tilataideteoksia, joissa viesti on upotettu kahteen väriin. Galleriatilaa ympäröi kulkuesteitä muistuttavat puna-keltaraidallisiksi maalatut laudanpätkät. Lattialle sijoitetut puukuutiot ovat ruudutettu punaisella ja keltaisella. Lasivitriinissä olevat Kulttuurin alkupalat ovat yksivärisiä ja ne värit voineekin jo arvata. Se, onko töiden maalivalinnalla tarkoitus herättää huomiota vai sisältyykö sävyihin symboliikkaa, jää mietityttämään. Punainen ja keltainen ovat varoittavia värejä ja samalla hyökkäävät silmille. Kahden öljyvärimaalauksen eteen on ruuvattu metallikaiteet, joissa lukee "Kaide, jos taide huimaa". Minua työt eivät suoranaisesti pyörrytä, mutta tekevät kuitenkin levottomaksi. Vieressäni pieni tyttö ihmettelee mitä kaiteet tekevät taidenäyttelyssä ja äiti tokaisee siihen: "Jos taide käy päälle."

Näyttelyluettelossa on kolme työnnimeä. Kuitenkaan missään ei ole mainittu, mikä kuuluu kullekin työlle. Teokset ja annetut nimet voi yhdistää itse, vaikka työn nimen perässä lukevasta toteutustekniikasta voikin jotain päätellä. Hajalleen ripustetut kolme teosta ei ole paljon, mutta laatu korvatkoon määrän - jos siihen pystyy. Olin kuulevinani, että erään katsojan mielestä työt olivat ovelia. Minä taas jäin pohtimaan, miten ne karvanopat ja alkupalat liittyvät kulttuuriin. Ehkä ne olivat sittenkin vain nimiä, joilla herätetään katsojan mielenkiintoa. Konkreettiset esineet tai asiat ovat omaa kokemusmaailmaamme, tällöin niihin yhdistyvää taidettakin on helpompi lähestyä. Katsojana luonnollisesti pyrin yhdistämään työt johonkin ennen näkemääni ja kokemaani. Pinnistellen yritän muiden mukana löytää abstrakteistakin teoksista kertovia elementtejä. Kun öljyvärityön pohjakankaana onkin keltaiseksi maalattu pitsilakana ja taulun ääriviivat muodostavat hämärästi varoitusesteen, tunnen löytämisen riemua.

Näyttely avoinna 12.6 asti Galleria Justissa.