 |
 |
| 9.10.1999 | |
|
POP[a]GRANDA! - aikalaishuomioita turkulaisesta kulttuurielämästä Toimittanut Jari NIKKOLA  Kuvissa Jimi Tenor (ylempi) ja Pan Sonic
Vuosituhannen viimeinen kulttuurisyksy Turussa enteilee muutoksen tuulia. Kuten aikaisemminkin tällä palstalla totesin, uusiutuu esimerkiksi turkulainen baarielämä kiihtyvää vauhtia.
Se että nuori (kulttuuri)eliitti ei enää Turussa kokoonnu Kårenin puurojuhlasaliin, Haarikkaan tai Tinatuopin jukeboxin äärelle on koska tahansa selkeä merkki aikakauden vaihtumisesta. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja ajanjakso suorastaan huutaa akateemista tutkimusta. Yleisrokkibaareista design-tiloihin, analyysinvaraa löytyy.
Myös tapahtumat muuttuvat. Ensimmäisenä kehiin ehti DBTL, joka uusi syksyn kunniaksi koko ohjelmapoliittisen linjauksensa. Uuden ohjelmavastaavan Raimo Pesosen johdolla DBTL ei ota modernistista irtiottoa menneestä, mutta noukkii pikkuviisaasti mukaansa parhaita paloja menneestä.
Vanhoista Laituri-klassikoista paluun ovat tekemässä mm. YO-talon Rööri ja aivan tapahtuman perustavaa laatua olevaan ideaan palautuva ajatus valmiina olevien kaupunkitilojen ja -rakenteiden uusiokäytöstä. Suunnitteilla on mm. vanhojen teollisuustilojen ja katualueiden valjastamista uusiutuvan kaupunkitapahtuman käyttöön.
Down By The Laiturilla on kaikki syyt muutokseen.
Kesän 1999 painajaismainen rokrokrok-DBTL tuotti järjestävälle yhdistykselle usean sadan tuhannen markan tappiot. Tapahtuma herää vähitellen; syytettyään oman aikansa takaiskuista yhteiskuntaa, virkavaltaa, omia toisinajattelijoitaan ja yleisöä on DBTL viimeinkin katsonut peiliin ja muutokset ovat alkaneet. Ohjelmaryhmän uusiminen on vasta alkua.
Mutta elämä on muutakin kuin festivaaleja. Mitä ovat festivaalit itse asiassa?
1980-luvun puolivälistä alalla eri rooleissa toimineena väitän 90% suomalaistapahtumista perustuvan oudolle sekoitukselle post-woodstockilaista pastoraali-idylliä ja jälkitaistolaista kulttuuripolitiikkaa. Welldonen alalle tuomat viihdeteolliset elementit ovat vasta aivan viime vuosien pintavirtauksia.
Varsinkin turkulaista festivaalijärjestäjää riivaa 70-lukulainen "aidosti oikeassaolemisen" taakka. On varmistuttava kulttuurituotteiden aitoudesta ja pysyvyydestä ennen kuin yleisö voidaan altistaa muutoksille joita se ei ymmärrä tai joihin se ei ole valmis .
Turkulainen tapahtumajärjestäjä hylkää empimättä tuoreet kulttuurivirtaukset pinnallisena haihatuksena. Ajankuvallista pelisilmää ei ole, tästä kaupungin alikehittynyt profiili ajankohtaisuuden suhteen pop-musiikin tapahtumatuottamisen alueella.
Eräänkin turkulaisen tapahtumajärjestäjän mieliteesejä vuoden 1999 alkumetreillä oli käsitys Jimi Tenorin (kuva ylempänä) Turkuun tuottamisen mahdottomuudesta - "eihän sinne kuitenkaan tulisi ketään, koska Turussa ei ole yleisöä tälläiselle toiminnalle…".
Kahta kuukautta myöhemmin Tenorin levyilta Dynamossa imi 700 maksanutta ja jonoa puoliväliin Tukholmaa. Kyseinen tapahtumajärjestäjä muotoilee edelleen teesejään turkulaisen festivaalikesän sisäpiirissä.
Muutos on jopa niin raju että ensi kesän menestysresepti tapahtumatuottamisen saralla löytyy aivan varmasti tästä osoitteesta.
Se kuka löytää yhdistävän reseptin viimeisen käyttöpäivänsä ohittaneelle rock-kulttuurille ja klubikulttuurille on monta ropoa rikkaampi ensi vuoden tuottoja laskettaessa - kaikkihan eivät voi laskea Mestareiden tai kitararetrotyylien (punk, garage, brit pop) varaan, eihän?
Siispä kädet ylös turkulaiset tapahtumajärjestäjät: kuka/ mikä on Unidentifiedsoundobjects? Entä moniko oli Pan Sonicin (kuva) keikalla Dynamossa? Mitä tyylejä yhtyeen voisi sanoa edustavan?
|
Baarit ovat aina hyvä barometri kaikelle muutokselle turkulaisessa kulttuurielämässä. Jos baarit muuttuvat muuttuu kulttuurielämäkin.
Muutos elää Ständin ja X-Rustin kaltaisten projektien ja yhdistysten sekä nuoren yrittäjäpolven ja uusmediayhteisön ideoissa ja ajatuksissa. Rockfestivaalit ja rockjulkaisut eivät ole uskottavia ilman nöyrää katsahdusta näiden tahojen suuntaan.