…"You Have Created A Monster!"
MARKKINA-DBTL: ERÄÄN KESÄTAPAHTUMAN ANATOMIAA

Rikollisen paluu rikospaikalle on joskus ankeaa taistelua haalistuvien muistojen ja kultautuvien mielikuvien maailmassa. Toimin Down By The Laiturissa aktiivisesti vuosina 1988-97. Loppuvaiheessa vieläpä niin että olin tapahtuman päävastuullisena tiedottajana periodin kolmena viimeisenä vuotena.

Kesäkuisena lauantaina 12.6. 1999 tutustuin tapahtumaan toista vuotta turistina ilman minkäänlaista työvelvoitetta tapahtumaa tai sitä järjestävää yhdistystä kohtaan. Hieman pelonsekaisesti on tunnustettava, että en pitänyt näkemästäni. Ja mikä pahinta, en ollut tunnistaa tapahtumaa enää Down By The Laituriksi.

90-luvun puolivälin huippuvuosista DBTL näyttäisi muovautuneen pikatahdissa varteenotettavasta ja nokkelasta kaupunkifestivaalista miksi tahansa markkinahenkiseksi kesätapahtumaksi.

Tapahtumabrandina sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla erittäin voimakas ja tunteita herättävä "Down By The Laituri" näytti ja kuulosti helteisen kaupunkilauantain aikana päälleliimatulta nimikkeeltä tapahtumalle, jonka pääasiallisena tarkoituksena näytti olevan jättimäisen kävely- ja harhailuloopin tarjoaminen Samppalinnan vuoren ja ydinkeskustan välille.

Suorastaan charlesmansonilaiset vibat irtosivat oluenmyynnin maksimointiin keskittyneestä jokirannasta, jossa poliisin arvion mukaan piti parhaimmillaan yhtäaikaisesti jopa 60 - 70 000 kesämiest… anteeksi, festivaalivierasta yllä omaa bakkanaaliaan.

Olin itse mukana perustamassa tapahtumaa vuonna 1988 ja onkin kysyttävä tulimmeko me, idealistisesti ja älyllisesti suuntautuneet nuoret turkulaiset, silloin tietämättämme luoneeksi "todellisen monsterin", tapahtuman joka on tyhjä sisällöltään ja taloudelliselta odotusarvoltaan ja jota vain suopea mediajulkisuus näyttäisi enää pitävän pystyssä. Muistikuvieni mukaan näin ei ollut.

Kuvaavaa onkin että markkina-DBTL:n tärkeimmät miehet löytyvät varainhankinnasta ja teknisestä toteutuksesta. Laiturissa lavat nousevat aikataulussa ja esiintyjät ja yleisö saavat varautua toimiviin järjestelyihin lavan edessä, alla, yllä ja takana. Oheistoiminnasta puhumattakaan.

Myös yhteistyökumppanit voivat olla tyytyväisiä näkemäänsä.

DBTL:n 3 100 000 markan budjetista katettiin epävirallisten tietojen mukaan tänä vuonna jopa kolmannes ns. yksityisellä rahalla ja erilaisilla kaupallisilla vaihdoilla. Lukema on valtakunnallisestikin ottaen vertailukelpoista luokkaa ja manifestoituu tapahtuman aikana mm. harvinaisen paneutuvasti toteutettuina näkyvyyksinä. Tämä lupaa hyvää tapahtumamarkkinointibuumin yleistyessä.

Ostopalveluina toteutetun teknisen toteutuksen ja rahoituksen ollessa kunnossa kuukausipalkkaiselle DBTL-toimistolle (kaksi kokopäiväistä ja yksi puolipäiväinen työntekijä) jää riittävästi aikaa kruunata tapahtuman ainutlaatuisen potentiaalinen konsepti toinen toistaan huikeammilla ohjelmaideoilla. Aikaahan on, sillä lupahallintaan ym. vastaavaan käytettävä aika lasketaan tapahtumassa kuin tapahtumassa päivissä - ei kuukausissa.

Valitettavasti näin ei vieläkään ole. Sisältöjen tuottaminen on reilusta miehityksestä huolimatta valitettavasti edelleenkin alikehittyneintä osaa Down By The Laiturissa.

Kaikki raflaavimmat ohjelmaideat tulevat edelleenkin laituritoimiston ulkopuolelta. A-Panimoyhdistyksen kädenjälki välittyy voimakkaana indieiltamissa ja turkulainen vahva DJ-kulttuuri näytti osaamistaan Teknotunneli-projektissa Sasse Lindbladin tuottamana. 2000 maksanutta sisällä tapahtumassa ilman että tunnelissa kuultiin tahtiakaan massaravien trancehapatusta on saavutus jolle voi nostaa hattua.

Kasimir Koistisen ja Teho Majamäen Alkumeri on oikeilla jäljillä mutta Laiturissa nähtynä vielä tuotekehittelyvaiheessa. On jotenkin kuvaavaa että tapahtuman historian vakavin tragedia läpikäytiin juuri Alkumeren yhteydessä jääkiekkoilija Simo Rouvalin vakavana loukkaantumisena.

Hirtehistä kyllä, DBTL-tuotantoporras otti samaan aikaan oman pohjakosketuksensa Teknotunnelissa. Se että tunnelin reivaajilta "unohdettiin" vesijakelupalvelut monituntisen tapahtuman ajaksi on virhearviointina samaa luokkaa kuin miltä tahansa rock-klubilta unohdettaisiin anniskelu. Ja sehän taas ei tule kysymykseen, ei perkele.

Juuri sisällöntuottamisen saralla DBTL kaipaisikin kipeästi uutta verta. DBTL:n lavat ovat suuria ja uljaita mutta niiltä esitetään kiusallisen valmiiksipureskeltuja ja moneen kertaan nähtyjä produktioita.

Houkuttelevaa olisi nähdä mihin turkulaisen nuoren kulttuurielämän 90-luvun "Dream Team" kykenisi omassa näkemyksessään DBTL-toteutuksesta.

Minkälainen olisi DBTL Jali Wahlstenin, Mika Vainion, Ilpo Väisäsen tai Tommi Grönlundin silmin? Entä minkälaisia aasinsiltoja keksisivät tilanhallinnan ja taiteellisen sisällön välille Jussi Lehtinen, Pekka Vesala ja Jaakko Parkkari? Elävöittäisikö kulttuuriklubi Einarin nuorekas ote Laituria?

Huomattavan radikaalia olisi omistaa ainakin osa DBTL-alueesta uudenlaiselle synteesille kaupunkitaiteesta, installaatioista, käsitetaiteesta ja äänisuunnittelusta. Rakennuspalikathan ovat festivaalialueella jo olemassa lavarakenteiden, PA-laitteiden, banderollien ja muiden pintojen ja elementtien muodossa. Tarvitaan enää vain rahtunen luovaa mielikuvitusta lopullisen irtioton tekemiseen.

Tälläisenään Down By The Laiturilla ei ole mielekästä tulevaisuutta, ei edes taloudellisessa mielessä. On vain ajan kysymys milloin massat siirtyvät luovuttamaan ruumiinnesteitään muille paikkakunnille muihin mihin-tahansa-kesätapahtumiin.

Jättimäisille lavoille alleviivaavasti nostettu keskitien rock oudosti motivoituvine nostalgiaprojekteineen on tarpeettoman harmaa signaali tapahtumasta joka söi oman vallankumouksensa yhdessätoista vuodessa. Mutta koska paluuta vanhaan ei DBTL:kään tapauksessa ole, on rohkeasti aloitettava uuden luominen.

Nyt nähty ylimielinen ja sieluton "kesähauska" ei yksinkertaisesti saa enää toistua. Vai onko sittenkin vain virrattava massojen mukana pois kaupungista?