![]() |
![]() |
| 5.11.1999 | |
|
Teksti Rita Dahl
Siperian karu todellisuus herää henkiin Andreí Makïnen uusimmassa romaanissa Venäläisiä unelmia (WSOY 1999) todentuntuisella tavalla. Taigaa silmänkantamattomiin ja ikuinen
talvi, joka ei voi olla vaikuttamatta mielenmaisemaan. Edellisellä
Ranskalaisella testamentillaan Makïne voitti Médicis-palkinnon ja
saavutti kansainvälistä tunnettuvuutta, sillä kirja käännettiin 29
kielelle. Hänet muistetaan myös parin vuoden takaisena Mukkulan
kävijänä.
Taigan varjossa elävät karkeat miehet, joita romaanin kolme
päähenkilöä, komea Dimitri, vahva Samurai ja rampa Uskin, karsastavat.
Taigan miehille rakkaus on panemista, eläimellistä suorittamista.
Nuorukaiset kaipaavat jotakin enemmän, he tietävät että on olemassa
muutakin. He eivät vain osaa nimetä tuota muuta ennen kuin Jean-Paul
Belmondon
vakoojaelokuva saapuu kaupunkiin.
Belmondon elokuva merkitsee käännekohtaa nuorukaisten elämässä.
Belmondo on vastaus heidän rukouksiinsa, hän tuo kokonaan uuden
aistimaailman nuorukaisten ulottuville. Siinä naiset ovat kauniita ja
vietteleviä, päähenkilö rohkea valloittaja. Nuorukaiset vaeltavat
elokuvaa katsomaan kaupunkiin, näkevät sen kaikkiaan 17 kertaa.
Sosialistisen todellisuuden rinnalla herää kuva läntisestä maailmasta,
jossa kaikki on toisin, rakkauskin todellisempaa, hellempää kuin
taigan miesten karkea ruumiillinen rakkaus. Nuorukaiset kasvavat
tietämään, että sosialismi luo vain puitteet heidän elämälleen, he
tavoittelevat enemmän. He haluavat elää kuten läntisessä maailmassa
eletään.
Jokaisen nuorukaisen elämässä tapahtuu henkilökohtainen metamorfoosi:
Samurain halu tulla vahvaksi herää ahdistelukokemuksen jälkeen,
Uskinin rampuus kimmottaa hänessä uuden luovuuden ulottuvuuden. Komean
Dimitrin ensimmäinen naiskokemus tapahtuu punatukkaisen prostituoidun
kanssa, rakkaus saa puhtaan ruumiillisen muodon. Kestää aikansa ennen
kuin Dimitri alkaa löytää rakkaudesta laajempia ulottuvuuksia.
Belmondon elokuva johtaa jokaisen nuorukaisen kohti paikkaansa
elämässä. Se ohjaa jopa tulevaisuuden valintoja, Samurain ajautumista
Kuubaan, Uskinin ryhtymistä toimittajaksi ja kirjoittajaksi ja
Dimitrin hakeutumista Pietariin elokuvakouluun. Tiet vievät erilleen
mutta kaikkia ohjaa unelma lännestä ja suuresta rakkaudesta.
Makïnen kieli on ajoin hyvin lyyristä, lähellä lyyristä proosaa.
Etenkin Siperian luonnon kuvauksessa hän on ehdottomasti
parhaimmillaan. Niukkojen voimavarojen maassa kuvitelmilla, ja niiden
tyyssijana etenkin elokuvilla, on oiva kasvusija. Niin myös Makïnen
kirjan päähenkilöiden elämässä. Ihanne-Belmondon kautta tapahtuu
kasvamista ja kypsymistä, joka on kouriintuntuvaa. Venäläisiä unelmia
kuvaa mestarin ottein tätä siirtymää nuoruudesta kohti aikuisuutta.
|