Teksti: Sami BlombergKuva: Jaakko Mylly

HARMAJAN VARJOISAT VEET

Harmaja: Harmaja (Wiima Music)

Raahelaisten muusikoiden esiin-marssi omissa artikkeleissani näyttää jatkuvan. Viime viikolla arvostelussa oli raahelais-lähtöinen, sittemmin helsinkiläis-tynyt Samuli Putro. Hän nappasi ansaitusti täydet pisteet. Tällä kertaa arvostelussa on myös debyyttilevynsä julkaiseva Harmaja. Charonin nokkamiehen JP Leppäluodon uusi yhtye sai alkunsa cover-yhtye Niilo Luola ja Pahan siemenistä joka keskittyi Nick Cave & The Bad Seeds -yhtyeen materiaaliin. Aikansa lainakappaleita soitettuaan he alkoivat kirjoittaa omia kappaleita.

Harmajan debyytti sisältää seesteisen melankolista akustisvoittoista tunnelmointia. Kappalemateriaali on hyvin tarttuvaa, vaikkakaan hittejä näistä kappaleista tuskin tulee. Siitä huolimatta äkkiä huomaat hyräileväsi pianomelodiaa tai laulat kertosäettä mielessäsi. Nick Caven vaikutus kuuluu selkeästi läpi, mutta kappaleet ovat kuitenkin Harmajan kuuloisia. Vaikka levyllä on läpi mittansa hyvin melankolinen ote, niin se ei missään tapauksessa ole synkkä tai toivoton. Pikemminkin Harmaja liikkuu syvissä vesissä ja musiikki on tummanpuhuvaa sekä täynnä kauneutta.

Sydäntalvella- ja Kevät-kappaleiden tekstit ovat nuorena kuolleen runoilija Saima Harmajan käsialaa. Leppäluoto oli huomannut Saiman runojen sopivuuden yhtyeensä sielunmaisemaan ja tekstit sopivatkin hyvin saumattomasti kappaleisiin. Levyn päättävä yli 8-minuuttinen Varjoina on hienosti kasvava loppuhuipennus Harmajan ensilevytykselle. Kappaleelle on annettu aikaa kasvaa ja kehittyä uljaaseen muotoonsa. Harmajan levyllä kappaleet ovat hyvin pitkälti tasavahvoja, mutta tämä ei tee levystä silti tasapaksua. Leppäluoto kirjoitti nyt ensimmäistä kertaa suomen kielellä ja hän selviää tehtävästä mainiosti. Sanoitukset ovat täynnä suomalaista melankoliaa, haikeutta ja kaipuuta.

Northern kings -kokoonpanossakin vaikuttava Leppäluoto laulaa tuttuun tapaan hyvin matalalla nuotilla. Levyllä Leppäluoto tarttuu myös kitaraan ja soittaa rhodes-kosketinsoitinta. Muissa yhtyeissä hän on selkeästi vain vokalisti. Muu yhtye (Simo Vuorela, kitara, Sami Lauttanen, kitara, Matti Tulinen, basso, Paula Präktig, piano, laulu ja rhodes, Riku Kovalainen, rummut ja perkussiot) hoitaa osuutensa myös tyylillä ja taidolla.

Harmaja on siitäkin erikoinen yhtye, että yhtyeen jäsenien ikäero on todella huima. Rumpali on vasta pop-jazz konservatoriosta lähtenyt parikymppinen poika kun taas Joki-Matti nimeäkin käyttävä Matti Tulinen on aloittanut muusikon uransa jo 60-luvulla. Tässä lienee myös yhtyeen yksi vahvuus. Yhtyeessä on kokemusta ja nuoruutta sopivassa suhteessa. Näiden ainesten kohdatessa lopputulos on hienolla näkemyksellä varustettua tunnelmallista musiikkia.

Levyn ulkoasusta täytyy antaa myös iso plussa. Raahelaislähtöisen kuvataiteilija Sebastian Lindbergin maalauksiin verhotut kannet ovat luonteeltaan yhtä Harmajan ilmaisun kanssa.

Harmajan omaa nimeä kantava teos on hieno avaus. Nyt jo oltiin lähellä täysosumaa ja odotukset ovat kovat debyytin seuraajalle. Harmaja jatkanee uintiaan varjoisissa vesissä seuraavallakin äänitteellään.

Pisteitä: 4/5