Teksti: Sami Blomberg

VALLAN UNOHTUMATON KEIKKA

Maaliskuu saapui päätökseensä Dynamossa suomalais-amerikkalaisissa tunnelmissa. Illan tarjonnasta vastasi suomalais-amerikkalaisen Emily Cheegerin Vuk, joka lämmitteli illan pääesiintyjää newyorkilaista High Placesia.

Ensimmäisenä lauteille kipusi Vuk. Nykyään Vukia täydentävät keikkatilanteessa Loupine (taustalaulu ja sähköurut) ja Janne Lastumäki (lyömäsoittimet). Vukin keikka liikkui äänimaisemaltaan välillä jylhän uhkaavissa tunnelmissa, mutta enimmäkseen se eteni yllättävänkin reippaassa poljennossa. Vukin lauluääni on hätkähdyttävän kaunis ja se onkin ansaitusti pääosassa polkuharmonin kera hänen musiikissaan. Tunnelma Dynamossa oli hyvin lämmin ja kotoisa. Suuri osa yleisöstä istui lattialla ja kuunteli keskittyneesti sekä ihaillen.

Kappaleista esiin nousivat hienot Gramophone and periscope sekä Flint in the pines, jotka molemmat löytyvät pian julkaistavalta Vukin kakkoskiekolta The Plainsilta. Kauan odotetun The Plainsin äänitykset alkoivat jo vuonna 2006 ja tämä viivästys johtui lähinnä levy-yhtiöongelmista. Vihdoin 22.4. odotus palkitaan ja levy ilmestyy Johanna kustannuksen kautta. Vuk esitti myös yhden kappaleen, jota ei löydy debyyttilevy Exile!:lta eikä The Plainsilta. Tämä joskus tulevaisuudessa julkaistava kappale oli omistettu Vukin isälle. Vuk esitti kappaleen täysin soolona Jannen ja Loupinen istuessa lattialla.

Keikan lopulla kuultiin The Plainsin ensisingle Barefoot in Arizona. Kappaleessa Loupine siirtyi Hammondinsa takaa polkuharmoniin, Vukin keskittyessä zitheriin ja perkussioihin. Kappaleen jälkeen Vuk pahoitteli kappalemateriaalin surumielisyyttä heti tarkentaen, että surumielisyys löytyy lähinnä sanoista. Viimeisenä kappaleena kuultiin uuden albumin nimikkokappale. Vuk sanoi, että tähän kappaleeseen sopii hyvin Robert Plantin sanat "I think this is a song of hope" (Luulen, että tämä on laulu toivosta), jotka Led Zeppelinin laulaja sanoi ennen kuin he soittivat Stairway to heaven -kappaleensa eräällä keikalla. Hän oli tässä asiassa aivan oikeassa, toivo oli käsin kosketeltavaa kappaleen tunnelmassa.

Illan pääesiintyjä, Brooklynista maailmalle lähtenyt, High Places oli minulle uusi tuttavuus. High Placesin musiikkia voisi kuvailla lähinnä taidepopiksi ja elektroksi. Keikka alkoi aikamoisella äänten sekamelskalla, missä oli niin afrobeatia, vahvasti kaiutettua laulua, elektronista äänimaisemaa ja eri perkussioita sekaisin, päällekkäin, poikittain sekä limittäin. Samaan aikaan valkokankaalle alkoi ilmestyä monenmoisia luontokuvia, mitkä eivät kyllä kyseisellä hetkellä tukeneet äänimaailmaa vaan siirsi ajatukset musiikista kuviin.

Tuon metelin jälkeen esitys selkiytyi. Kappaleiden rytmi alkoi viedä kaiken huomion, rytmi oli vankka ja se oli High Placesin musiikin vahvin elementti. Robert Barberin sähkörummuista luoma äänimaisema oli todella hyvä.

Muutaman yhteen soitetun kappaleen jälkeen Robert avasi ensimmäistä kertaa suunsa kiittääkseen ihmisiä, jotka olivat löytäneet paikalle "Thank you, all for coming... and... bye" (Kiitos, että pääsitte paikalle… ja… hei hei). Tästä hämmentyneenä eturivissä tanssinut Vuk kysyikin, että tässäkö tämä nyt oli? Johon Robert virheensä tajuttuaan vastasi, että ei tietenkään.

Mary Pearsonin laulu ei vakuuttanut millään lailla. En väitä, etteikö hän osaisi laulaa, mutta hänen laulunsa oli hyvin hentoa ja peittyi täysin Robertin luoman jykevän rytmin alle. Laulu ei oikein tuntunut sopivan kokonaisuuteen, varsinkin kun se oli niin vahvasti kaiutettu. Kappaleet olivat hyvin samanlaisia, eivätkä ne eronneet juurikaan toisistaan. Kappaleissa ei oikein tapahtunut mitään, kappale alkoi ja loppui eikä herättänyt sen kummempia tunteita. Kuten jo sanoin paras asia High Placesin musiikissa oli rytmit jotka toimivat loistavasti. Kokonaisuus tosin oli hyvin hajanainen jättäen allekirjoittaneen aika kylmäksi.

Harvinaiseksi tämän keikan tekee se, että lämmittelijä oli selkeästi parempi kuin itse pääesiintyjä. Toisaalta jos esiintyy Vukin jälkeen, on yhtyeen oltava suorastaan loistava, jotta voisi tehdä suuremman vaikutuksen kuin hän yhtyeineen.