"Runoilijanurani lähti siitä, että muutin Raunistulaan puutaloon vuonna 2002. Se oli sillä selvä", esikoisteoksensa Likkoje jutui kesäkuussa julkaissut Karoliina Koskinen kertoo. "Se tunnelma, rauhallinen takapiha ja kaikki. Varsinainen kipinä lähti tekstiviestistä, jonka lähetin ystävälleni. Hän vastasi, että se kuulosti aivan runolta. Innostuin ja kirjoitin lisää huomioita ja tuokiokuvia pöytälaatikkoon", hän jatkaa. "Tammi-helmikuussa lähetin niitä kustantajille, ja Minerva-kustannuksessa oltiin kiinnostuneita."
Kaikki on siis tapahtunut melko nopeasti. "Uskon, että ihmisillä on voimavaroja, joita ei itse edes huomaa. Sopivan kipinän tullessa kohdalle ne ponnahtavat esiin", Koskinen huomauttaa. "Mutta eihän tätä täysin vielä käsitä." Koskinen ei pahemmin harrasta kirjallisuutta, mutta lukee kyllä. "Luen rentoutuakseni. Luen sellaista, missä ei tarvitse paljoa ajatella, en jaksa keskittyä vaikeaselkoisiin teoksiin. Siksi runonikin ovat helppolukuisia ja selkeitä."
"On mielenkiintoista, miten ihmiset löytävät eri merkityksiä runoista. Esimerkiksi runo
Nuahoja kävi.
Nymää siivoon.
Jääkaapi oves o mustii sormejälkii.
Mite se sinnekki ossas,
eiks sen pitäny vaa nuahota.
on kirvoittanut pohdintoja siitä, mikä tai kuka runon nuohooja oikein on. Eri tulkinnat ovat hauskoja", Koskinen hymyilee. "Runoissani käsitellään sinkkuelämää humoristisella otteella. Paikoin jutut ovat toteamuksia arjesta. Jonkin verran tapahtumista on omasta elämästäni, mutta silloinkin niitä on väritetty. Ystävien kokemuksista olen saanut inspiraatiota myös, ja joskus runo on lähtenyt liikkeelle yksikertaisesti jostakin sanasta tai lauseesta."
Nuori nainen, joka kirjoittaa runoja lounaismurteella - sama kysymys herää monen mielessä. "On Heli Laaksonen toki vaikuttanut runoihini. Ennen kaikkea se, että joku on tehnyt murrerunoja aiemminkin, madaltaa kynnystä tehdä samoin. Minun ei tarvinnut miettiä, voiko murretta käyttää", Koskinen sanoo. "Äitini soitti kerran yhdestä Laaksosen runosta ja sanoi, että se on aivan kuin minun elämästäni tehty. Ehkä sillä oli vaikutusta tämän kirjan syntyyn." Jonkinlaisena murre-esikuvanaan Koskinen pitää kuitenkin Turun Sanomissa taannoin ilmestynyttä Sattumi-sarjaa. "Luin ne aina. Ja kun sain sen kirjana, luin niitä kaikille ääneen. Ne ovat älyttömän hauskoja!"
"Yllätyin, kun olin Booktorilla myymässä kirjaani. Olin ajatellut kohderyhmäksi itseni ikäiset tai nuoremmat naiset. Suurin osa ostajista olikin keski-ikäisiä", Koskinen ihmettelee. "Ja moni oli miehiä! Moni mies on itse asiassa todella kiinnostunut kirjastani. Joskus keskustelun lomassa kun näytän kirjaani, saan katua - keskustelu loppuu kun he vain alkavat lukea runojani! Ja joskus on ollut miltei tappelua porukassa, että kuka saa lukea ensimmäisenä!"
Likkoje jutui -kirjan on kuvittanut Eeva-Lotta Niemi. "Pidän kuvista ja oivalluksista todella paljon, ne ovat hauskoja", Koskinen iloitsee. Kirja on paitsi sisällöllisesti myös ulkomuodoltaan helposti lähestyttävä, ja kesäkuun puolivälissä ilmestynyt ensimmäinen painos onkin jo myyty loppuun. Toinen painos on tulossa. Esikoisrunoilijalle tämä on hieno saavutus. Tulevaisuus on kuitenkin vielä avoinna. "Odotetaan nyt, että saadaan tämä kunnolla myyntiin. Syksyllä on sitten Kirjamessut, Taiteiden yö ja sellaista. Mutta kun olen tähän asti päässyt, niin on melkein pakkokin jatkaa", Koskinen naurahtaa. "Olen jotain jo kirjoittanutkin. En ole koskaan pitänyt päiväkirjaa, mutta nyt olen alkanut kirjoittaa ajatuksia ylös kaiken varalta."
