 |
 |
| 14.6.2010 | |
Teksti: Sini Jokinen Kuvat: Anneli Perkiö
"Lauantai 28.3. Vapisuttaa ja pelottaa. Löysin vuonna -73 kuolleen faijani jäämistöstä jonkun pillerin. Pidän varmuuden vuoksi puukkoa kädessäni. Otan nyt tuon pillerin."
Ei ole helppoa rappioalkoholistin elämä. Sen osoittaa myös Linnateatteri omalla versiollaan Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjasta. Aboa Vetus & Ars Nova -museon pihanäyttämöllä nähdään räävitöntä revittelyä, jossa ei sanoja säästellä tai asioita kaunistella. Esitys paiskoo pikkuporvalliset arvot hiiteen ja iskee nauruhermot kuralle. Näytelmän ennakkolippuja on myyty enemmän kuin koskaan ennen Linnateatterin näytöksiin museon pihalla: jo 40 prosenttia lipuista on mennyt.
Vaikka Juoppohullun päiväkirjaa on myyty suomenkielisenä versiona jo noin 150 000 kappaletta, on Linnateatteri ensimmäinen ammattiteatteri, joka tarttuu rohkeasti kulttiteoksen kimppuun. Näyttämön valtaavat Jarkko Pajunen, Tom Petäjä ja Kristina Vahvaselkä, jotka suoriutuvat kolmestaan alkuperäisteoksen värikkäästä hahmokavalkadista.
Törmätessään mitä kummallisimpiin ihmisiin, kuten omaperäiseen Kristianiin ja AA-kerhon vetäjään Tiinaan, tulee Juhan tehtyä kaikkea sellaista, mistä äiti varoitti. Monia saattaisi Juhan elämänmeno hirvittää, mutta kun on paljon aikaa ja vielä enemmän alkoholia, ei mikään ole mahdotonta. Juha ja hänen tuttavapiirinsä antaa kasvot sille yhteiskuntaluokalle, jonka kaikki tietävät olevan olemassa, mutta jota vältellään viimeiseen asti.
"Ei ole sattumaa, että näytelmän ensi-ilta on 16.6. Toivon, että lapsiperheet menevät katsomaan Aladdinia. En suosittele tätä esitystä niille, ketkä vavahtavat yhdenkin kirosanan kuultuaan", Linnateatterin johtaja Mikko Kouki painottaa.
Miksi näytelmän dramatisoija ja ohjaaja, Lauri Maijala, kiinnostui teoksen muokkaamisesta näytelmäksi? "Lainasin pikkuveljeltäni Juoppohullun päiväkirjan. Kirjassa on jotakin sellaista, mistä tällainen kulttuurisnobikin tykkää. Teos tyydyttää tirkistelynhalun, koska Juha tekee kaikkea sellaista, mitä itse ei uskalla, eikä edes häpeä sitä. Jos Juha haluaa tunkea vessaharjan takapuoleensa, hän myös tekee sen", Maijala toteaa.
Juha Vuorisen haaveena on, että näytelmä vetäisi sellaistakin yleisöä, joka on aiemmin mieltänyt kirjallisuuteen ja teatterin tutustumisen korkeakulttuuriseksi hifistelyksi. "Olen antanut Laurille vapaat kädet tehdä näytelmästä millaisen haluaa", hän kertoo.
Tänä kesänä katsojat osallistuvat istumalihaksillaan hyväntekeväisyyteen: "Annan oman osuuteni palkkiosta huumeiden vastaiseen Pilven reunalla -hankkeeseen. Minulle oli pieni järkytys siitä, että missä nykyään mennään huumemaailmassa. Huomasin omien luulojeni ja tietojeni olevan kivikautisia. Minulla on paljon lukijoita, jotka saattavat olla potentiaalisia sortumaan huumeisiin tai käyttämään niitä", Vuorinen kertoo. Vuorinen avaa syksyllä 2010 yhteistyössä Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön kanssa nettiportaalin pilvenreunalla.com, jonka sisältöä ja sanomaa Vuorinen itse valvoo.
Ensi-ilta Aboa Vetus & Ars Nova -museon pihanäyttämöllä 16.6. Liput 22/18 €. Ikäsuositus K15.
|
"Maanantai 23.3. Olin illalla paikallisessa pubissa, josta löysin ainakin päätäni pitemmän ladyn. Huomasin jo pubissa, että lady pystyy juomaan vähintään yhtä paljon kuin minä, siis aivan tolkuttomasti. Onnistuin keplottelemaan tämän korston kämpilleni lupaamalla sille lisää viinaa."
Juoppohullun päiväkirja käy päivä kerrallaan läpi Pikku-Juhan, varhaiskeski-ikäisen työttömän rappioalkoholistin elämää vuoden ajan. Juhan elämä pyörii tiivistä rinkiä niin oman navan kuin pullon ja naistenkin ympärillä. Päiväkirja täyttyy mitä hulluimmista tapahtumista ja sattumuksista, mihin Juha ajautuu.
"Eiköhän jokaisen perhepiiristä löydy oma Juha tai Kristian. Alkoholismi on kuitenkin suomalainen kansansairaus. Minua alkoi kiinnostaa, että vaikka kirjassa pidetäänkin hauskaa viinan kanssa, niin asioita ei silti ihannoida. Taustalla on ennen kaikkea rikkinäinen ihminen, joka pelkää kuolemaa, ja jonka vaikeuksia käsitellään absurdin huumorin kautta. Tämän voi lukea rivien välistä. Keskustellessani Juha Vuorisen kanssa hän sanoi mieltäneensä asiat samoin. Sen jälkeen oli hyvä ja helppo lähteä kasaamaan näytelmää kokoon. Toivon, että näytelmä naurattaa ja ehkä koskettaakin", Maijala pohtii.
