 |
 |
| 25.1.2006 | |
Teksti: Sanna Jokinen Kuvat: Anneli Perkiö
 TERVETULOA JA JÄÄHYVÄISET- Pia Bartschin näyttely kertoo menneestä ja tulevasta kuvin, äänin ja esinein
Valokuvakeskus Perissä on esillä valokuvaaja Pia Bartschin näyttely Willkommen und Abschied (Tervetuloa ja Jäähyväiset), joka käsittelee niin kuolemaa kuin syntymää, lähtemistä ja saapumista sekä toistumista ja muutosta arkielämässä. Bartsch on koonnut tilateoksensa mustavalko- ja värivalokuvista, erilaisista esineistä, vaatteista, diaesityksestä sekä äänidokumenteista.
Taiteilijalle näyttely edustaa jäähyväisiä isoäidille, mutta samalla hän toivottaa tervetulleeksi viime keväänä syntyneen lapsenlapsensa, joka suuntaa ajatukset tulevaan. Bartsch kertookin näyttelyn olevan eräänlainen päätepiste yli kymmenen vuotta kestäneelle isoäidin elämän dokumentaatiolle. "Isoäitini kuoli viime vuoden syyskuussa. Hänen hyvästeleminen merkitsi minulle myös menneen aikakauden ja elämäntavan jäähyväisiä", Bartsch sanoo.
Näyttelyä varten Bartsch on työstänyt paljon isoäitinsä esineistöä, tästä esimerkkinä muun muassa näyttelytilan katosta roikkuvat isoäidin vanhat mekot. Bartsch kertoo tehneensä aikaisemminkin vastaavaa. "Olen tehnyt näyttelyitä ennenkin henkilökohtaisen historiani kautta ja mummini on yhden näyttelyn nähnyt itsekin. Hän myös tiesi, että työstin tätä näyttelyä. En kuitenkaan voinut aavistaa, että hänen kuolemansa tulisi niin yllättäen ja konkreettisesti kun se sitten lopulta tuli. Totta kai mummin jäähyväiset konkretisoituivat minulle nyt tämän näyttelyn myötä."
Elämää sadan vuoden ajalta
Näyttelyn erikoisuus on se, että taiteilija on itse aina tiistaisin kolmen tunnin ajan paikalla näyttelyssä parsimassa yleisön tuomia vaatteita. Bartsch sanoo parsimisen olevan eräänlainen kunnianosoitus hänen isoäidilleen. "Isoäitini oli ompelija ja hän teki ompelutöitä tilauksena muille. Se oli aikaa, jolloin mitään ei heitetty pois. Silloin samat vaatteet saattoi hyvinkin kiertää kolme sukupolvea. Nykyään taas mitään ei säästetä." Bartsch uskoo kuitenkin ihmisten yhä parsivan vaatteita, vaikka he eivät siitä puhukaan. "Päätin nyt tulla pois piilosta ja parsimaan ihmisten ilmoille, siitä oikeastaan tuli idea täällä parsimiseen", taiteilija naurahtaa. Bartsch toi mukanaan omia parsittaviaan, mutta parsittavaa riitti jo ensimmäisenä päivänä yleisön toimesta sen verran, että taitaa taiteilijalta jäädä omat vaatteet kokonaan parsimatta.
|
Näyttely on taiteilijan omien sanojen mukaan kurkistus sisään ja ulos noin sadan vuoden ajalta. Näyttelytilan seinillä kiertää nauha, johon on ripustettu kuvia isoäidistä ja hänen jokapäiväisestä elämästään. Viimeisimmissä kuvissa isoäiti on sairaana perheen hoidettavana. Bartsch on kuitenkin halunnut sisällyttää näyttelyyn ajatuksen siitä, että elämä jatkuu. Niinpä kuvat hänen oman tyttärensä odotusajasta ja vastasyntyneestä lapsenlapsesta on liitetty isoäidin kuvien joukkoon.
Näyttely muistuttaa katsojaa siitä, että joskus arjen pienet asiat saavat elämää suuremman merkityksen. "Kuolema ei ole mikään loppupiste. Siihen kuuluu suru, mutta myös lohdullinen olo ja sen olen tässä näyttelyssäkin halunnut tuoda esille. Osa kuvista toimii esimerkkinä siitä, miten elämä toistuu ja jatkuu. Kuvissa on paikkoja, joissa olen itse lapsena leikkinyt ja niihin samoihin paikkoihin vien varmasti lapsenlapsenikin. Sama ympyrä toistuu tietyllä tavalla koko ajan", Bartsch kertoo.
