Herra Ylppö & Ihmiset julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa nimeltään Sata vuotta helmikuussa 2008. Yhtyeen toinen levy Pojat ei tanssi ilmestyi tammikuussa 2010. Herra Ylppö on itse sanonut uuden levyn olevan paras, mitä hän on ikinä tehnyt. Yhteys Herra Ylpön toiseen bändiin, Maj Karmaan, on selvä. Vaikka Ihmisten musiikki onkin kevyempää ja muistuttaa enemmän poppia, on musiikillinen samankaltaisuus huomattava. Herra Ylppö kuvailee bändin musiikkia reality rockiksi, sillä kappaleiden sanoitukset ovat usein omakohtaisia ja käsittelevät tilanteita ja tunteita elävästä elämästä.
Keikkatunnelmia
Kuunnellessani Herra Ylpön & Ihmisten musiikkia koneeltani palaan kahden päivän takaisiin tunnelmiin, kun kaunis kesäpäivä huipentuu yhtyeen keikkaan Turun Klubilla. Odotukseni ovat Ylpön lavakarisman suhteen korkealla aiemmin nähdyn räväkän Maj Karman keikan vuoksi.
Yleisö liikkuu levottomana lavan edessä, miksi bändien täytyy aina aloittaa "tyylikkäästi myöhässä"? Puoli kahdentoista jälkeen bändin jäsenet kuitenkin astelevat lavalle yleisön hurrauksen saattelemana, Ylppö tietysti viimeisenä. Uuden albumin avauskappale Riisu siipesi pärähtää käyntiin. Herkän ja rajun tulkinnan sekoitus iskee miellyttävästi tajuntaan. "Älä anna idioottien määräillä! Auktoriteettejä hämmennä, ja mikä tärkeintä: Älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään", laulaa Herra Ylppö osuvasti mikkiinsä. Kyllästymään tänne ei tosiaan tultu.
"Tervetuloa. Ja rakkautta", toivottaa Herra Ylppö lähes täydelle salille. Aloituksen jälkeen siirrytään debyyttialbumin kappaleisiin. Yhtyeen kenties tunnetuin kappale Sata vuotta villitsee yleisön, joka laulaa sujuvasti mukana. "Me nähdään niin harvoin, ei pilata hetkeämme puhumalla." Keikan aikana ei juuri ehdikään puhua, kun nauttii vain hetkestä.
Herra Ylppö valottaa välispiikeissään kappaleiden taustoja. Pikkukaupungin James Dean on kertomus Ylpön isoisästä. Monitulkintainen ja raastava Rakkaus on raskasta taas liittyy Ylpön isään. "Kylmästä isäsuhteesta kannattaa tehdä laulu. Se on kipeä paikka monelle", pohtii Ylppö. Tunnelma on korkealla, sillä tätä laulua odotin itse eniten.
"Alkusetti oli vakavaa, pidetään hauskaa myös", Ylppö sanoo kun Entiset tyttöystävät alkaa. Uuden levyn nimikkokappale, humoristinen ja letkeä Pojat ei tanssi laittaa yleisön jalat tanssahtelemaan. "Minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia, sekopäänä hulluna heilua" - sitähän tältä keikalta juuri tultiin hakemaan.
Tunnelma herkistyy, kun Hylättyjen valtakunnan alkusäkeet alkavat soida. On mielenkiintoista kuulla myöhemmin myös kappaleen toinen osa Kehtolaulu. Tämä laulupari nousee ehdottomasti yhdeksi keikan tähtihetkeksi. Bändin vahvuus on ehdottomasti näissä rauhallisissa ja koskettavissa slovareissa. Keikalla kuullaan myös maistiainen uudelta levyltä, uusi pianosävellys Öitä.
Paraatimarssin soidessa Ylppö laskeutuu lavalta yleisön sekaan. Paraatimarssi on otos bändin raskaammasta puolesta. Kappale toimii livenä ihan mukavasti, sillä soitto pääsee oikeuksiinsa.
Mitä olisikaan keikka ilman teknisiä ongelmia. Bändin soitto keskeytyy, ja muut jäsenet menevät hetkeksi takahuoneeseen basistin säätäessä soitintaan kuntoon. Yleisö vaatii bändiä jatkamaan ja palaamaan lavalle, eikä siinä onneksi kauaa kestäkään, kun soitto jatkuu taas. Viimeisen kappaleen, Kleopatran, jälkeen Herra Ylppö vetää yleisöstä tytön tanssimaan kanssaan. Keikka loppuu hieman vaisusti, sillä kunnon encoreakaan ei teknisten ongelmien takia nähdä. Bändi juttelee hetken keskenään lavalla, jonka jälkeen poistuu takahuoneeseen. Lavalle jäänyt tyttö tanssii hetken yksin hämmentyneenä, kunnes palaa yleisön joukkoon.
Ihmissuhdevuodatuksia
Reality rock on osuva nimitys yhtyeen musiikille. Kappaleet tosiaan ovat elävästä elämästä. Ylppö aukaisee oman tunne-elämänsä ja sydämensä yleisön eteen jakaen omat fiilikset ja kokemukset. Ylppö eläytyy lauluihinsa, jolloin niiden tulkinta saa lisää tunnetta. Jokainen kappale pakottaa tanssimaan.
Yhtyeen voima piilee lyriikoissa, sillä vaikka melodiat hyvin tarttuvia ovatkin, on niillä tapana toistaa itseään. Lyriikat ovat ihmissuhdevuodatuksia, joihin on helppo samaistua. Pojat ei tanssi -albumin laulut saattavat ensi kerralla kuulostaa yksinkertaisilta, mutta kun kuuntelukerrat lisääntyvät, voi huomata kappaleiden monikerroksisuuden ja syvyyden. Mukana on myös kevyitä kappaleita - ja hyvä niin, jotta tasapaino säilyy.
Keikka on mielenkiintoinen sekoitus yhtyeen herkkiä, kujeilevia, humoristisia ja ahdistavia kappaleita. Ehkä Ylpön mielipide parhaimmasta levystä tähän asti ei ole kovinkaan väärässä.
