Teksti: Salla Pakkala

ROMANTTISTA RUNOUTTA JA POIKKITAITEELLISUUDEN ULTIMAATUMIA
- Savukeidas täytti kaksi vuotta

Turku on kuuluisa esiintyvistä runoilijoistaan, jotka ovat määrätietoisella julkisuudenhakuisuudellaan tehneet runoutta tunnetuksi kansan keskuudessa. Turkulainen kaksi vuotta sitten toimintansa aloittanut Savukeidas Kustannus on myös meritoitunut erityisesti runokustantajana, vaikka sen alkuperäinen ajatus olikin julkaista antologioita ja tuoda niiden kautta uusia tekijöitä esiin. Kapakoihin viety kirjallisuus on osoittautunut kestäväksi toimintaideaksi, sillä toisin kuin monet muut taiteelliset tapahtumat, runo on onnistunut houkuttelemaan myös kirjallisten sisäpiirien ulkopuolista väkeä kuulijoikseen.

Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. Savukeidas juhlisti kaksivuotissyntymäpäiväänsä ravintola Haarikassa. Juhlassa esiintyi kahdeksan enemmän tai vähemmän tunnettua turkulaista runoilijaa, ja runojen loputtua illanviettoa tahditti loistavan hyvää, viuluvetoista taiderokkia soittanut Kina, joka maustoi esitystään myös jokaisen kappaleen kohdalla vaihtuvin tauluin. Tilaisuuden onnistuminen oli vahvasti esiintyjiensä harteilla, ja esiintyjäkaartia koottaessa olikin onnistuttu tuomaan esille toisistaan selkeästi poikkeavia kirjoittajia. Joukkoon mahtui niin herkkää runopoikaa ja rehvakasta katurunoilijaa kuin reipasta tyttöenergiaakin.

Tilaisuudessa esiintyivät Henrik Jansson, Jenni Haukio, Jukka Naaranlahti, Joni Pyysalo, Elli Lehikoinen, Ville Sutinen ja Juha Kulmala. Yli 200 runokeikkaa tehnyt Esa Hirvonen esiintyi itsetietoisen luontevassa juontotyylissään illan ehdottomana isäntänä. Runoilijajoukosta nousivat parhaiten esiin Henrik Jansson maagisella äänellään lukemine ruotsinkielisine runoineen ja sekä Elli Lehikoinen pippurisen energisellä otteellaan. Hänen vauhdikkaissa runoissaan saivat keskiluokkaisuus ja hienon naisen ideaali kipakkaa kyytiä.

Romantiikka eri muodoissaan näyttää olevan muuten hyvin erilaisten runoilijoiden yhteinen tekijä. Katu- ja kaupunkielämää, luontoa ja parisuhdetta käsitellään usein hyvinkin lyyrisen ja haikean sävyisesti, jolloin huumori ja mietiskelevyys sekoittuvat. Esimerkiksi Esa Hirvosen ja Joni Pyysalon miehiset parittelurunot loivat kontrastin Jenni Haukion ja Jukka Naaranlahden herkälle, vähäeleiselle ilmaisulle.

Elävien runotapahtumien parhaimpia puolia lienee esiintyjien suora kontakti yleisöön. Siitä, kuinka paljon juopuneiden spontaanit huutelut nostavat tunnelmaa, voi tietysti olla montaa mieltä, mutta Haarikassa se ei näkynyt menoa haittaavan vaan lähes päinvastoin lisäävän esiintymisen yllätyksellisyyttä ja improvisointia. Kuten Kina-yhtyeen laulaja totesi, "esityksemme on tämmöinen poikkitaiteellisuuden ultimaatum". Tällaisia vaatimuksia soisi nähtävän ja kuultavan useamminkin.