Barks, Carl: Aku Ankan JuhlaSarjat 10
Useita eri suomentajia HelsinkiMedia/sarjakuvat 2000 168 s. ISBN 951-32-0963-6

Erinomainen Juhlasarjat päättyy tähän kultakantiseen kymppiin, jolloin tässä kirjasarjassa on suomeksi saatu vajaa neljännes Barksin tuotannosta. Sarjakuvia olisi riittänyt vielä siis ainakin kolmeenkymmeneen samanlaiseen kirjaan (!). Hyvä näinkin, tähän sarjaan kun pyrittiin saamaan kauan sitten suomeksi käännettyjä, lyhennettyinä, tai huonossa jättikirjaformaatissa (Minä- ja Me-kirjat) julkaistuja Barksin tarinoita.

Heti alkuun saamme uutena käännöksenä Musiikin lumoissa -sarjan, jossa Aku tekee kaikkensa päästäkseen televisioon musisoimaan ja kuuluisaksi veljenpoikien ihailemien musiikinesittäjien tapaan. Tällaiset käännösten uudentamiset ovat aina riskipeliä, vanhoina käännöksinä sarjansa aiemmin lukeneet saattavat joutua hienoisen hämmennyksen valtaan. Tietyt nimenväännökset kun ovat alttiita tarttumaan muistiin, ja mielellään näkisi vanhat tutut vitsit "oikeilla" paikoillaan.

Uudet käännökset korjaavat tosin myös joitakin selviä virheitä, nelikulmaisista munista on tullut geometrisen oikeaoppisesti kulmikkaita. Kahdeksankulmaisetkin olisivat kai käyneet. Tärkeintä kuitenkin, että sarja on nyt saatu lopultakin alkuperäisessä muodossaan ja pituudessaan suomeksi. Samaa voi sanoa Punaisesta postimerkistä, joka julkaistiin suomalaisessa Ankassa 1970-luvulla (ja muissakin pohjoismaissa) käsittämättömästi lyhennettynä. Kokonaan poistettiin kohdat, joissa esiintyy El Dorado, jättimäinen kullattu intiaani (espanjalaisten konkistadorien kertomuksista). Kenties tanskalaiset Disney-toimittajat pitivät kohtauksia liian hurjina tai mielikuvituksellisina. Mitään logiikkaa en taas näe alkukuvan kartan (Akun selän takana) muuntamisessa tunnistamattomaksi, Guayanakin vaihdettiin mielikuvitusvaltio "Korombiaksi", suomalaistoimittajat onneksi pelastivat sen vähän mikä pelastettavissa oli ja meikäläisessä versiossa (AA 40/1973) Guayana on sentään Guayana.

Ikävähköä on suomennoksen pieni rukkailu, suurelta osin on toki palattu lähelle Barksin originaalia Calisotan osavaltioineen, mutta miksi filatelisti Ismo Isoharkko on vaihdettu Veerti Vesileimaksi? Onhan se lähempänä postimerkkeilyä, toki, mutta silti. Sama hahmo nähtiin muuten Freddy Miltonin ja Daan Jippesin sarjassa Puhtaasti paras nimellä Viljo Telisti (Walt Disneyn Klassikot - Tieto on tieteen ydin, 1989).

Muutama muukin kaivattu, harvinainen sarja on kirjaan saatu, mutta vain yksi aiemmin kääntämätön. Suomeksi julkaisemattomia on enää vain pari kolme sarjaa. Harvemmin julkaistuja olisi löytynyt vielä ainakin yhteen kirjaan. Kultainen joulupuu ei ole sellainen, albumi jossa sarja viimeksi julkaistiin on 1980-luvun lopulta ja suhteellisen helposti saatavilla, eikä sarja kuulu edes Barksin parhaimpiin, koskapa sen käsikirjoitus ei ole Barksin oma -- sen tilalla olisi mieluusti nähnyt jotain muuta. Don Rosan esipuhe oli miellyttävä yllätys. Miehen kommentteja olisi lukenut laajempinakin.

Melko hyvä päätös sarjalle, jonka ei olisi halunnut päättyvän.

Timo Ronkainen
Ankkalinnan pamaus