Onnistuneen animaatioelokuvan valmistaminen edellyttää kykyä tehdä hidasta, vaativaa ja pikkutarkkaa työtä. Näitä taitoja ei opita hetkessä. Turun Taideakatemia on muutaman vuoden ajan kouluttanut alan maistereita, jotka suorittavat 160 opintoviikkoaan neljän vuoden aikana. Veera Luhtalalla ja Christer Lindströmillä on kohta takanaan vuosista ensimmäinen.
- Hain kaikenlaisiin kiinnostaviin koulutuksiin, ja päätin mennä siihen mihin pääsen. Animaatiolinja oli kolmas vaihtoehtoni, muistelee Luhtala.
- Menin ensin Ruotsiin, Hoforsiin sarjakuvakouluun. Se osoittautui aivan toivottomaksi paikaksi, joten lopetin koulun kesken. Ajattelin, etten halua opiskella pelkkää sarjakuvaa vaan jotain siitä läheltä. Turku oli helpoin vaihtoehto, Lindström miettii.
Luhtala kertoo hämmästyneensä, ettei opiskelu olekaan vain piirtämistä ja animointia. Siihen kuuluu myös pakollisten oheiskurssien, kuten äidinkielen, suorittamista. Lindström puolestaan ei tullut yllätetyksi.
- Mä tiesin, että pakolliset aineet kuuluvat ammattikorkeakoulumeininkiin. Ne ovat hinta, joka maksetaan siitä, että saamme opiskella sitä mielenkiintoistakin juttua. Aika hyvin tämä on vastannut odotuksiani, opiskelu on ollut sopivan haastavaa. Viimeksi olemme opetelleet animaation perusteita, sääntöjä ja lainalaisuuksia. Ensi vuonna päästään tekemään ekaa omaa leffaa. Siitä eteenpäin tehdään yksi joka vuosi, Christer esittelee.
- Alussa meillä oli piirrosanimaation perusteista. Se tuntui aluksi ihan kauheelta, että miten tämmösestä sääntösumasta mitään luovaa tekee. Kerrattiin esim. metallipallon liikkumista kumipalloon verrattuna.. mutta sitten se yllättäen muuttuikin kivaksi, Veera hymyilee.
- Koulunkäynnin sujuminen riippuu aika paljon omasta panostuksesta. Jos jaksaa olla koulussa ja tehdä hommia, se on hyvä. Jos ei jaksa, ei tule kukaan haukkumaankaan, että "olet huono ihminen". Aamulla herään ja menen yhdeksäksi kouluun. Nyt teen siellä semmoista 10 sekunnin piirrosharjoituspätkää.
Entäpä sitten kun koulu on käyty ja todistukset kourassa, millainen on tilanne työllistymisen kannalta? Lindström ei kysymyksestä hätkähdä. Hän pyrkii opintovuosien aikana hankkimaan mahdollisimman paljon kokemusta alalta sekä laajan kontaktiverkoston. Jos kaikki pettää, viime kädessä voi tukeutua valtion turvaan.
- Kai täällä Suomessa on tullut sosiaalisysteemin kautta niin pilalle hemmotelluksi, että pystyy elämään vaikkei mitään tekiskään. Mulle on ainakin tullut sellainen ajatus, että teen mitä mä haluan ja jos se tuottaa rahaa niin Ok. Jos ei niin ei voi mitään, silloin pitää elää vaan nöyrästi, Christer ennakoi.
Häntä ei niinkään innosta Disneymäisen viihteen tai mainosten teko. Luhtala taasen toteaa, ettei hänellä ole ideologista estettä olla tekemättä mainoksia.
- Joku sanoi, että mainoshomma on aivojen raiskausta, ittensä myymistä. En ajattele asiaa noin jyrkästi. Tietysti voi olla aika vaikeaa totella jonkun muun komentoja, aprikoi Veera.
- Mä kans suunnittelen nostavani työttömyyskorvausta, jolla ostetaan kyniä ja paperia. Sitten on hyvä tehdä kun kukaan ei ahistele, hah haa.. Ajattelin perustaa animaatiostudion. Tai no, mulla on kaikenlaisia hurjia suunnitelmia.. pitäisi esimerkiksi perustaa suomalainen, Aku Ankka - tyylinen lastenlehti, jonka avulla lapset voitaisiin pienestä pitäen kouluttaa lukemaan hyviä sarjakuvia. Tai sitten voisi elättää itsensä sarjakuvapiirtäjänä vaikka Japanissa, Luhtala haaveilee.
- Mä olen aivan valmis lähtemään ulkomaille oppimaan sikäläistä meininkiä. Mua kiinnostaa nukkeanimaatio, joten olisi hyvä mennä Tsekkeihin, missä alalla on vankka perinne, Lindström päättää.
