|
Teksti Vesa Kataisto
BLACK PEIDERIN HERKEMPI PUOLI
Lahdessa asuva sarjakuvantekijä Petteri Tikkanen on kovaa vauhtia nousemassa
kansainväliselle tasolle. Tikkanen on pohjoismaiden ainoa edustaja Ateenassa
järjestettävillä, huumoriteemaisilla sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa.
Seura tulee olemaan kovatasoista. Petterin ohella Ateenaan saapuvat mm. Peter Bagge
ja Kaz Amerikasta, Edika sekä vastikään Kemissä vieraillut Vuillemin Ranskasta.
Miten tälläiseen joukkoon oikeen pääsee? Tikkaselle tämä kaikki tuntuu olleen osa
luonnollista kehitystä, voittihan mies toistaiseksi ainoana ihmisenä maailmassa Kemin
sarjakuvakilpailun kaksi kertaa peräkkäin. Petterin rennonnäköiset siveltimenvedot
tempaavat lukijan hetkessä mukaansa. Erityisesti hänen tehokeinonsa, väreillä
maalaaminen, toimii mahtavasti.
- Suomen Sarjakuvaseura lähetti näytteitä eri tekijöiden töistä Torinoon. Italialaiset
valitsivat minun, Matti Hagelbergin ja Katja Tukiaisen työt näyttelyyn, joka pidettiin
viime huhtikuussa. Sitä kautta tuli kutsu Ateenaan. Tälläinen on kyllä ihan uutta
minulle, Tikkanen hämmästelee.
Kemin voitot tulivat herkkiä tuntoja tulkitsevista sarjoista Outo äitipuoli (1997) sekä
Kanerva (1998). Saman tien Tikkanen siirrettiin kisan tuomaristoon. Vuoden -98
syksyllä Petteri pääsi mukaan Ulkoministeriön projektiin Mosambikiin, opettamaan
Nampulan kaupungin asukkaille miten sarjakuvaa voi käyttää ilmaisukeinona.
Matkamuistona syntyi teos Hämärä N:o 3, De Mocambique Portagem Normal,
albumimuotoinen päiväkirja, jonka Like on julkaissut (1999).
Hämärä numero neljä puolestaan heijastelee Tikkasen intohimoa kauhuun. Lehti, jossa
on myös mm. Ville Pynnösen sekä Hans Nissenin chillerisarjoja, ilmestyi kauhu-
väkivalta- sekä roskaelokuvien yhdistyksen julkaisun, Gorehoundin liitteenä.
Hämärä numero viisi on taasen ärmäkkäotteinen orkesteri, jossa Petteri esiintyy
sivuroolissaan, kitaraa kurittavana painipetona Black Peiderinä.
Pisteet lopussa
Lahden muotoiluinstituutista vastikään graafikoksi valmistunut Tikkanen on suurelle
yleisälle tuttu sarjoista Annan ja Oton olohuone (TV-maailma, käsik. Pauli Kallio), City-
lehden kuvituksista sekä Helsingin Ylioppilaslehden Pisteitä-sarjasta, jota Jenni
Janatuinen käsikirjoitti.
Pisteitä ei jatku enää. Jii Roikoselta peritty ihmissuhdesarja kahdesta
opiskelijatytöstä kävi liian raskaaksi tehdä. Tikkanen kokeili välillä radikaaleja
kuvaratkaisuja, hahmojen tulkintaa kubistisella tyylillä sekä kerran South Parkin
muottiin valettuina. Palautetta ei silti tullut, ei vaikka jokaisen sarjan yhteydessä
julkaistiin tekijän nettiosoite (ptikkane@lpt.fi).
-Sarjakuva vaan luetaan ja suurimmalle osalle se on sitten siinä. Nyt yritämme Jennin
kanssa tarjota lehdelle uusia konsepteja. Meillä on esimerkiksi sarja MikroKosmos,
jonka pohjana on liikaa tietävä pikkutyttö. Hahmon nimi on Hilja, mikä on täysin
päinvastainen kuin sen luonne. Hilja puhuu aina silloin kuin hänen ei pitäisi ja pistää
aikuisille luun kurkkuun jostakin hankkimillaan kirjaviisauksilla, Tikkanen kertoo.
Eniten palautetta Petteri on saanut sarjastaan Kanerva, jossa niinikään päähenkilö on
pikkutyttö. Lukijat ovat ihmetelleet miten mies pystyy kertomaan näin feminiinisiä,
herkkiä juttuja. Tikkanen vakuuttaa, ettei Kanervan aiheiden keksiminen ole koskaan
ollut ongelma.
- Olen kasvanut ja leikkinyt lapsena tyttöjen kanssa. Minulle ei ikinä tullut "Hyi,
tyttöjä" - vaihetta. Pienenä roolit eivät olleet niin vahvasti erottuvia, vaikka iän myötä
erot selvenivätkin. Minun pitää vain kuvitella itseni hiekkalaatikon reunalle,
katselemaan mitä Kanerva tekee, ja se on siinä.
- Kanerva on se mun kaikkein omin juttuni, joka tosin vaatii sellaista
perusonnellisuuden tunnetta syntyäkseen. Mulla ei nyt ole ollut sitä pariin vuoteen, ja
senkin tekia Kanerva-albumi on muuttunut ikuisuusprojektiksi. Olen keskittynyt
enemmän performansseihin ja musiikkiin, niillä voi hyvin purkaa agressioita, Petteri
esittelee.
Skeltrixin sadetakkeja kaupan
-Mä tein lopputyönäni meidän bändillemme, Hämärä n:o 5:lle, oheistuotteita,
suunnittelin sen visuaalisen markkinoinnin. Tavoitteena on rakentaa bändi, joka
muistetaan ainakin Dukkizuin ninjajojosta, Skeltrixin sadetakista, Shan-nan
pääkallopinneistä ja Black Peiderin pääkallohuiveista.
- Hiuspinneistä on tullut hyvää palautetta. Annoin sellaiset yhdelle tutulle tytölle, joka
käytti niitä koulussa. Luokan pojat tulivat heti äimistelemään mitä ne ovat. Aika mainio
juttu yhdistää tämmöiset rock-pääkallot pikkutyttöjen juttuun, Tikkanen nauraa.
- Sadeviittoja taas tarvitaan festareilla. Kun en muuten oikein osaa ottaa kontaktia, voi
mennä tarjoamaan näitä tuotteita ja siten tutustua ihmisiin. Sarjakuvien teko on
kuitenkin niin yksinäistä hommaa, minä haluan säilyttää siinä inhimillisen tekijän,
suorakontaktin.
- Sarjakuvistani tullut positiivinen palaute on toki mukavaa, mutta siihen turtuu.
Inspiraatiota uusien juttujen tekemiseen on etsittävä muualta, esimerkiksi
teatterista. En tosin ole pitkään aikaan käynyt - pitäisi taas mennä. Siinä on vain se
ongelma, että kun katselee jonkun toisen tekemää esitystä, alkaa heti haluta ryhtyä
laatimaan omaa tulkintaa. Pitäisi olla piirustusvälineet aina mukana. Viimeksi
Radiopuhelimet - näytelmä (DBTL:ssä) kolahti. Vaikka se ei ollutkaan mitenkään
täydellinen, siinä tuli selvästi esille heidän oma juttunsa.
Seuraavaksi Tikkanen pääsee esittelemään omia näyttelijänkykyjään Helsingin
sarjakuvafestivaaleilla, joiden juontajina Black Peider sekä Green Giant (Roosa Voima)
toimivat. Peider ja Giant ovat silloin tällöin mitelleet vapaapainiotteluissa, jotka
kuuluvat rocksirkus Bronttosaurusten yöhön. Kokonaisuus, johon kuuluu painin ja
Hämärä N:o 5:n lisäksi Selfish Shellfish - yhtye, on myös suuntaamassa ulkomaille.
Syksyllä 2001 Bronttosaurusten yötä vietetään mm. Hampurissa ja Berliinissä.
|
