Teksti Vesa Kataisto

KYMMENEN TOSITARINAA JUTUNKERTOJA KENO DON ROSASTA

1. Työpäiväni
Herään yleensä puoli seitsemältä. Aikaisemmin luin pari tuntia sanomalehtiä ja katselin televisiota, mutta nykyään ryhdyn heti vastailemaan sähköpostiini. Saan noin 40 meiliä päivässä, enimmäkseen nimmaripyyntöjä tai muuta sen tapaista. Kymmenen maissa ryhdyn töihin ja työskentelen noin viiteen saakka. Tosin pidän vähän väliä taukoja, jotta voin vastailla sähköposteihini. Kun työpäiväni päättyy, ryhdyn viettämään vapaata käyttämällä sähköpostia. Seitsemän maissa rentoudun, vaihdan vaimon kanssa pari sanaa ja katson televisiota tai kuvalevyjä. Tai siis, en minä niitä levyjä sinänsä toljota vaan laitan ne soittimeen ja katselen. (Sarjakuvien ohella Rosa kerää elokuvia) Kymmeneltä tuumin, että taitaa olla aika katsoa mitä meilejä on tullut. Kahdentoista maissa käyn nukkumaan, herään parin tunnin päästä ja arvatkaa mitä - tarkistan sähköpostini. Aamulla sama rumba alkaa uudelleen. Käytän joka päivä suurimman osan ajastani vastailemalla sähköposteihin, paitsi lauantaina, jolloin luen niitä vain aamulla. Syy on siinä, että minä pyrin vastaamaan jokaiseen saamaani postiin. Lauantaisin hoidan muita kotihommia, laadin listoja tekemättömistä töistä ja käväisen vaikka rautakaupassa. Sunnuntaina leikkaan nurmikon, paitsi viime kesänä, kun Kentuckya riivasi kuivuus. Toisaalta se oli hyvä, minulle jäi enemmän aikaa hoitaa sähköpostiani. Mikäkö on e-mail-osoitteeni? En kerro, etsikää netistä, sieltä se löytyy... (Kuin myös Don Rosan kotiosoite!)

2. Työvälineistä
Pigma Micron 01 (Sakura) - tussit ovat parhaita. Käytin niitä mm. piirtäessäni Gladstonen julkaisemat sarjat.

3. Kuuluisuudesta
Euroopassa käynti saa minut edelleen tuntemaan itseni pienen luokan rokkitähdeksi. Kotona naapurini ei edes tiedä mitä teen elääkseni. Täällä sadat ihmiset jonottavat vain saadakseen minun nimikirjoitukseni! Se tuntuu aivan uskomattomalta. Hämmästyn, kun kuvani on jokaisessa aamulehdessä. Minusta tuntuu, että tämä kaikki on raakaa pilaa tai unta. Odotan koko ajan herääväni. Siksi minulla on mukanani videokamera, jotta voin kotona katsoa mitä oikein tapahtui.

4. Alan miehistä
Olen tavannut vain muutaman muun sarjakuvantekijän, esimerkiksi Neil Gaimanin ja Jeff Smithin (Bone - Luupäät). Oikein mukavia kavereita. Tosin Amerikassa minun täytyy jonottaa päästäkseni juttelemaan Gaimanin kanssa. Euroopassa tilanne on toisinpäin. John Romita JR oli aivan ällistynyt, kun Euroopan festivaaleilla kukaan ei ollut kiinnostunut hänestä, vaan kaikki ryysäsivät minun tiskilleni.

5. Ravintolassa
Koska englanninkielisessä ruokalistassa ei ollut hintoja, Rosa lunttasi ne suomalaisesta. Kun kustantajan edustaja totesi, että lasku menee firman piikkin eikä hänen tarvitse välittää hinnoista, Rosa vastasi: "Kylläpäs. Haluan tarkistaa etten saa listan halvinta tai kalleinta annosta, vaan siltä väliltä." Kun tarjoilija pyysi nimikirjoitusta, Rosa vitsaili, että lasku onkin sitten tällä kuitattu. "Muuta tippiä ei sitten tipu."

5. Sanomalehdistä
En tunne Jim Borgmania tai muitakaan sanomalehtipiirtäjiä, vaikka Borgman näköjään työskenteleekin naapuriosavaltiossa (Ohiossa). Syy on siinä, ettemme me amerikkalaiset lue toisten paikkakuntien lehtiä. Itse asiassa emme lue edes paikallislehtiämme. Me katsomme kaiken televisiosta.

6. Kysymyksiä, joita Don Rosalta kysyttiin tällä vierailukerralla
- Piirrätkö mielelläsi kukkia tai maisemia? (Pirkko Arstila, MTV3sen aamu-tv)
- Koska teet sarjan, jossa Aku Ankka tapaa Mika Häkkisen? (Arstila)
- Uskotko, että Kalevalan hahmot ovat todella eläneet, vai ovatko Väinämöinen ja muut sinulle vain ankkoja Ankkalinnassa? (Turkulainen)

7. Egmont- kustantamosta
- En tekstaa itse, mutta piirrän joskus kupliin kysymysmerkin tai zetan kuvaamaan nukkumista. Kun sivuni menevät Egmontille, siellä pyyhitään kaikki kuplat puhtaiksi. Kääntäjä saa eteensä pelkän tekstin, jossa efektikuplia ei tietenkään mainita. Niinpä Z tai ? tai ! jäävät pois kun sarja painetaan, mikä saa minut näyttämään tyhjiä kuplia piirtelevältä idiootilta. Tällainen sarjojen käsittely on liukuhihnatyötä, massateollisuutta, eikä sillä tavoin saada aikaiseksi kunnon sarjakuvia.

8. Mikki Hiirestä
- Pidän paljon Floyd Gottfredsonin tyylistä piirtää. Hänen klassiset Mikkitarinansa ovat kadehdittavan upeasti piirrettyjä. Mikki-hahmosta minä en piittaa, vaikka en minä Mikkiä vihaakaan. Barks teki kyllä yhden Mikkijutun (Punaisen hatun arvoitus), mutta itse en aio koskaan ryhtyä sellaisen tekoon. Mikki on minulle pelkkä tavaramerkki. (Sammon salaisuus-kirjan kannessa Louhella on mikkikuvioiset rintaliivit = Disney-sensuurin symboli.)

9. Carl Barksista
Ilman hänen sarjojaan tekisin edelleen insinöörin hommia. Toisaalta on aika pelottavaa, miten paljon joku voi vaikuttaa toisen ihmisen elämään. Barks itse olisi halunnut tehdä sanomalehtisarjoja, koska niiden tekijöistä tuli yleensä rikkaita. Ankkasarjojen piirtäminen oli hänelle vain tyhmien tarinoiden tuottamista, hanttihommaa. Ei hän 50-luvulla voinut edes kuvitella miten valtava vaikutus niillä tulisi olemaan. Väite siitä, että Barks ei pitäisi töistäni tai että meillä olisi riitaa keskenämme, on pelkästään Barksin entisten bisnesmanagerien levittämää huhua. He halusivat estää minua tapaamasta Barksia ja tuhota urani piirtäjänä. Ne tyypit on haastettu Barksin ja muutaman muun, esimerkiksi minun, toimesta sellaisiin kanteisiin, etteivät he enää voi toimia tässä todellisuudessa.

10. Omasta urasta tällä hetkellä sekä tulevista sarjoista
- Olen todella tyytyväinen. Saan tehdä juuri sitä mitä itse haluan, niin kauan kuin itse tahdon. Kustantajani luottaa minuun nykyään. En ole enkä aio laittaa Akua käymään bordellissa tai piirrä konepistoolitulitusta ja muita väkivaltajuttuja. Niinpä minulla on varsin vapaat kädet. Suunnitelmissani on pitkään pyörinyt tarina mm. siitä, miten Akun veljenpojat voisivat löytää vanhempansa. Olen pohtinut sitä paljon, mutta päädyn aina umpikujaan. Vaihtoehtoja on kolme: a) Tupu, Hupu ja Lupu etsivät, mutta eivät löydä vanhempiaan. b) Pojat saavat selville, että heidän vanhempansa ovat kuolleet. Kustantaja ei hyväksyisi sitä. c) Pojat löytävät vanhempansa ja muuttavat takaisin heidän luokseen. He eivät enää seikkaile Akun kanssa. Mikään näistä ei toimi, mutta toivon että ratkaisu joskus löytyy. Sen tiedän, että molemmat vanhemmat ovat olemassa. Heidät mainitaan Barksin itselleen tekemissä idealuonnoksissa. Veljenpoikien äidin nimi vaihtelee vanhoissa sarjoissa - joskus se oli Della, jota itse käytän, toisinaan ei. Yhdessä piirroselokuvassa hänet oli nimetty Dumbellaksi, mikä on mielestäni loukkaavaa. Seuraava Suomeen liittyvä juttu tulee olemaan tarina, jossa Roope kohtaa Joulupukin. Kirja ilmestyy parin vuoden päästä. Tulen sitten taas Suomeen.