|
Teksti Vesa Kataisto
MILJONÄÄRIKSI ZÄRMIKKÄILLÄ ZARJAKUVILLA?
Maanviljelijä ja suurperheen isä Jukka Tilsa on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi
omalakisten sarjakuvien piirtäjänä. Tilsan jutuissa pottunokkaiset hahmot heittävät
zärmikästä läppää, jossa ei juuri ole päätä tahi häntää, mutta lukijalla on hauskaa.
Sama pätee myös Tilsan musiikkiin, jota ei käy nuotteihin kangistaminen. Zuurehkot
Zetelit (Suuri Kurpitsa) on miehen ensimmäinen julkaistu äänite. ZZ esittelee neljän
Tilsahenkisen yhtyeen soitantoa.
- En aikonut itse julkaista musiikkiani. Julkaisuhalukas taho kuitenkin löytyi, joten
levylle tuli 31 kappaletta tämmöisiä prepostuumeja nauhanpätkiä. Äänitykset ovat
uusia, mutta ne kuulostavat kellarinauhoilta.
- Kvintettiyhtye Jahnukaiset esittää modernia be-boppia. Koska emme osaa soittaa
oikeita jatsikappaleita, teimme omia versioitamme jotka lähestyvät jatsia. Kaikki
kulkevat samassa eli c-duurissa. Tarvitsisimme vielä kosketinsoittajan, jonka pitäisi
käyttää vain valkoisia koskettimia. Tosin be-bopia ei voi soittaa niin, joten voisihan hän
uskaltaessaan käyttää mustiakin. Kyse on vain lavallekiipeämiskantista.
- Treenataksemme musiikkiamme käytämme Charlie Parker – tyyppisiä ratkaisuja,
kuten esimerkiksi raskaan ja rasvaisen aamupalan syöntiä. Näin maha tulee rasvattua,
joten sinne voi laittaa runsaasti tequilapaukkuja. Käytän tätä samaa keinoa, joskaan en
käytä alkoholia. Juon sen sijaan piimää, Tilsa esittelee.
Jos tämä vaikuttaa käsittämättömältä, niin älkää huolestuko. Tilsan edessä
raavaampikin haastattelija sekoittaa pasmansa. Mies on omaperäinen lahjakkuus
kaikessa mitä hän ryhtyykin tekemään. Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla ilmestyy
Tilsan piirtämä ja Pauli Kallion käsikirjoittama Postimies Niilo, joka on trendikkään
epämodernisti sanaton sarjakuva.
- Olen lievästi joutunut opettelemaan piirtämistä ja hiomaan tyyliäni. Koska Postimies
Niilo on mykkä sarjakuva, se vaatii syvällisempää ponnistelua. Tekovaihe on
sommitteluteknistä klaustrofobiaa, jotta lukija saadaan ymmärtämään mitä sarjassa
tapahtuu.
Maanviljelijän tulosrakenteessa tapahtui muutos, kun Tilsan perheen lehmät ”laitettiin
seipäälle” viime syksynä. Enää vain muutama mullikka tuottaa kotoisia ”lehmänpaska
läjähtää lattialle” – ääniefektejä, jollaisiin Tilsa ehti kiintyä viljelijäuransa aikana.
- Kuvittelin vapautuvani kun päivittäinen, kuusituntinen lehmäspektaakkeli jäi pois.
Todellisuudessa se on helpottanut oloani vain hieman. Ennen en pystynyt ajamaan
autoa neljää kilometriä pitempää matkaa, kun olin jo nukahtaa rattiin. Nykyään pystyn
kestämään jo toistakymmentä kilometriä.
Miten Tilsa käyttäytyisi, jos hän olisi miljonääri ja voisi rentoutua niin usein kun
haluaa? Vastaus löytyy viime syksynä ilmestyneestä taskulörköstä Päin heiniä.
- Ostaisin litran Pommaccia ja Popsi-lauantaimakkaraa. Sitten istuisin tuoliin lukemaan
Wittgensteinin filosofisia tutkimuksia. Kannattaa muuten kokeilla, lauantaimakkara ja
Pommac on uskomattoman hyvä yhdistelmä.
Jukka Tilsa ja kitara – yhdistelmä esiintyy Cosmic Comic Cafessa to 15.6.2000
|
