MÖRKÖJÄ KYLÄSSÄ

Undergroundin kantaisä Robert Crumb on kuulu mm. omaelämäkerrallisista sarjoistaan. Niissä Crumb ei salaa mitään, vaan päästää paperilla irti sensuroimattoman oman itsensä. Samaa teemaa ovat myöhemmin jatkaneet mm. Harvey Pekar, Joe Matt, Julie Doucet, Peter Bagge, jne... Omaelämäkerrallisista tarinoista kehkeytyi varsinainen buumi, joka rantautui Suomeenkin. Tinkimättömimmin ideaa ovat toteuttaneet Jani alias Kaltsu Kallio sekä Otso Höglund. Heidän Mörkö-pienlehtensä kuuluu 90-luvun parhaisiin. Sen sarjat kuvaavat koruttomasti millaista on elää tätä päivää omin ehdoin, enimmäkseen marginaalissa, toisinaan hiukan lähempänäkin keskivertokansalaisen eloa. Ihmissuhteita, päihteitä, rahapulaa, seksiä, saavutuksia ja saamattomuutta, julistusta sekä myötäelämistä. Tätä kaikkea löytyy Mörköstä, jota on kohta ilmestynyt kuuden numeron verran. Homma alkoi eräistä tamperelaisista bileistä viisi vuotta sitten, muistaa Otso.
- Kaltsu ädläsi jossakin nurkassa ja kuulutti olevansa maailman paras sarjakuvapiirtäjä. Ajattelin jotta ei paskat, minäpäs olen, ja menin kertomaan sen. Havaitsimme, että meillä on molemmilla terve itseluottamus. Huomasimme heti pitävämme toisistamme.
- Tulin sitten vierailevaksi tekijäksi Mörkön ykkösnumeroon, luikertelin Kaltsun suosioon ja pääsin mukaan myöhempiinkin. Alussa se meni niin, että Kaltsu tuli meille käymään. Minä makasin yleensä krapulassa tai kännissä. Hän aneli aikansa: "Otso, tekisit ne sivut" ja minä tein. Seuraavan numeron kohdalla tilanne oli päinvastoin.
Kaltsu kertoo, että lehden nimi on peräisin Tove Janssonilta, jonka luoma Mörkö-hahmo on kieltämättä uskomattoman hieno. Miksi Kaltsu arveli että juuri se sopisi nimeksi lehdelle ei ole täysin selvillä, joskin näppärästi perusteltavissa.
- Mörkö on lempein mahdollinen nimike kammottavalle hirviölle. Mörkö-lehdessä yhdistyvät Otson raadollinen kama ja minun lempeämmät sarjani, kuvaa Kaltsu.
- Sinun parhain ja minun huonoin puoleni, Otso täydentää.

Maksetaanko vuokra vai kannen painatus?

Ensimmäiset pari Mörköä olivat mukavasti taskuun sopivia, postikorttikokoisia pikkulehtiä, jotka kiersivät baareissa kädestä käteen. Koska vastaanotto oli hyvin positiivinen, tekijät kertovat saaneensa suuruudenhulluuspuuskan joka johti koon kasvattamiseen.
- A5-koosta valitettiin, ettei se ole niin kompakti. Halusimme tehdä näyttävämpää lehteä, kun kuvittelimme pystyvämme tekemään parempaa jälkeä. Sitä paitsi isommasta lehdestä voi pyytää kympin, kun pikkulehdestä ei kehdannut vitosta enempää. Sanottava ei kyllä lisääntynyt yhtään. Näin jälkeenpäin koonmuutos tuntuu tyhmältä ratkaisulta - Mörkö oli hyvännäköinen pikkulehti, tekijät valittavat.
Mörkö on saanut osakseen runsaasti huomiota painosmääräänsä nähden. Levikki on alusta lähtien pysynyt sanoissa lukemissa, noin 500 kappaleessa. Lehti tehdään alusta loppuun käsityönä, kansien värierottelukin suoritetaan itse piirtämällä. Painatuspuoli on hoidettu "kepulikonstein", eli missä vain on ollut mahdollisuus käyttää kopiokonetta ilmaiseksi.
- Ollaan oltu oikein chiippejä, ei ole luotettu että tulisi voittoa, määrittelee Kaltsu.
- Mulla on kyllä periaatteena, että omat on saatava takaisin. Mä olin järkyttynyt siitä miten sä jakelit lehtiä ilmaiseksi pois. Ensin rahat ja sitten maine. Vangogh-asenteella ei päästä pitkälle, kyllä pitää saada rahaa seuraavankin numeron tekoon, ärähtää Otso, vaikka Kaltsu mukisee vastustavansa moista kapitalistiajattelua.

Kännissä on totuus

Viidennen numeron myötä Mörkö uudistui siten, että lehti siirtyi verettömällä vallankaappauksella kokonaan Otson harteille Kaltsun muuttaessa Helsinkiin. Saman tien lähti myös osa lukijoista, toisaalta uusia on jälleen tullut tilalle. Lehden perusajatus ei ole muuttunut miksikään.
- Mörön teema on omaelämäkerrallisuus. Meillä molemmilla on oma tyylimme sekä lukijakuntamme, eivätkä ne ole missään vaiheessa leikanneet toisiaan, selvittää Otso.
- Kaltsun lähtö jätti aukon. Uusia juttuja on kyllä tarjottu, mutta ne ovat olleet mun näkemykseni vastaisia. Ei ole hyvä jos Mörkö muuttuu tyyliltään aivan toisenlaiseksi. Muitakin tekijöitä tarvittaisiin, sillä lehdestä tulee liian synkkä jos siinä on vain mun sarjojani. Haussa on joku, joka tekisi samantyylistä mutta kevyempää.
- Olin tehnyt Sarjariin ihan toisentyyppisiä juttuja, ja sain niistä aika rankkaakin palautetta. Kännäysjuttujen piirtäminen Mörköön ei ole sen päätarkoitus, niitä vaan tulee, kun vapaa-ajanvietto on semmoista. Mistä sitä muutakaan keksisi, virnistää Otso.
Lehden sivuilla on nähty monenmoisia kokemuksia herrojen tekijöiden elämästä. Läheskään aina jutut eivät ole kovin mieltäylentäviä, mutta ehdottoman tosipohjaisia. Tosin läheskään kaikki kuvattu ei ole peräisin nimenomaan Otson tai Kaltsun elämästä.
- On helppo muokata toiselle sattuneita juttuja muka itselle tapahtuneiksi, Otso kertoo.
- Kaveripiiristä löytyy lahjakkuuksia, olen lainannut sieltä ajatuksia. Alkuun tarvitaan vaikka vain yksi lause, täsmentää Kaltsu.
Eräs tällainen tarina perustuu Otson kaverin kertomukseen intiimitilanteesta, jossa kuoman koordinaatio oli pahasti hukassa. Otso muokkasi kertomuksesta sarjakuvan.
- Mä kirjoitin sen itselleni tapahtuneeksi, minkä jälkeen yksi tyttö alkoi kertoa sitä tosijuttuna: "Otso yritti naida mua napaan!" Tämmöinen tarina kiersi sitten Tampereella jonkin aikaa.

Self-destruction comics

- Aika Orwellilaista: oikealla tavalla esitetty fiktio muuttuu ihmisten mielissä todella tapahtuneeksi faktaksi. Aloin tuntea vastuuta siitä mitä piirrän.
Kaltsu korostaa, etteivät ainakaan hänen sarjansa koskaan mene yksi yhteen todellisen elämän tapahtumien kanssa. Elämässä kun ei ole valmista dramaturgiaa, vaan se on luotava yksinkertaistamalla tapahtunutta, hakemalla tilanteen tunnelmaa. Rytmittämällä juonenkäänteitä alkujaan yhdestä vitsistä tms. lauseesta syntyy sujuva sarjakuva.
- Mieluummin käytän toisten mielipiteitä, mutta en oikein uskalla laittaa sanoja toisten suihin. Mulla on niin huono muistikin. Sitten joku tulee sanomaan ettei toi noin mennyt. Periaatteessa mun sarjat on täysin fiktiota, Kaltsu väittää.
- Hah hah, Otso lisää.
- Joskus tuntui, että on pakko kertoa omasta elämästä, vaikka tapahtui kaikenlaista arkaluontoista, ihmissuhdejuttuja, eroja, asioita joita ei itsekään käsittänyt. Petri Hiltunen sanoi Sarjainfon arvostelussa, että Mörön lukijoilla on oikeus saada tietää mitä Kaltsulle kuuluu. Minäkin ajattelin jossain vaiheessa samalla tavalla ja se oli aika ahdistavaa. Ei mua huvittanut olla niin tunnustuksellinen, Kaltsu tilittää.
- Toisaalta Bukowskin mukaan kaikilla ihmisillä on samanlaisia peruskokemuksia, lohduttaa Otso.
- Itse halusin kertoa kaikesta, tein sarjakuvia siitä miten mulle voisi käydä - ja yllättäen ne toteutuivat! Niistä sarjoista tuli itsensä toteuttavia ennusteita, mikä oli aika kamalaa. Mulla on paljon yliluonnollisia tai sen tapaisia kokemuksia. Niitä on vaikea muuttaa sarjakuviksi. Ehkä joskus. Olen skeptikko, mutta oletan että henkimaailma on olemassa, Otso kertoo.
- Otsolla on paljon tollasia juttuja, siksi sen kanssa kannattaa ryypätä, Kaltsu vinkkaa.

Repeää ja kunnolla repeääkin

Mörkön startetessa tekijät olivat jo pienlehtiveteraaneja, joten kyllästymisvaihekin on ehtinyt tulla sekä mennä molempien kohdalla. Viime vuonna kumpikaan ei juuri ruutuja raapustellut.
Kaltsu rakentelee mm. omia kotisivujaan Helsingissä, Ginipik-studiolla, jonka hän jakaa Johanna "Roju" Rojolan sekä Christer Nuutisen kanssa. Otson sarkaa on käydä Tampereen Ammattikorkeakoulua. Hänen opintiensä nimi on varsin mörkömäinen: Kuvataiteilijoiden ammattikorkeakoulupohjainen jatkokoulutuslinja.
- Opiskelun ohella olen tehnyt taittohommia freelance-pohjalta, esimerkiksi taitoin eduskunta- EU- sekä presidentinvaalimainoksia. Ei niillä töillä ja minun julistavansävyisten sarjakuvieni välillä ole mitään ristiriitaa. Mun sarjakuvani eivät ole enää pitkään aikaan olleet establishmentin vastaisia, väittää Otso.
- Mä olen työtön, eikun oonhan mä ihan oikea sarjakuvapiirtäjä nyt kun sain elämäni ensimmäisen apurahan albumin tekoa varten. Olen ylpeä nettisivuistani, teen kuvituksia, semmosta pientä virittelyä, mutta kyllä sarjakuvat ovat pääkohde. Kyllä tää tästä vielä repee ja kunnolla repeääkin! Raha tuntui jossain välissä tärkeältä, mutta nyt mä päätin olla taiteilija, teen mitä mua huvittaa, julistaa Kaltsu.
Kaltsulla on työn alla mm. "iso proggis", tarina 60-luvulta 90-luvun loppuun asti. Monisataasivuiseksi tarkoitetun kahden sukupolven elämää kuvaavan projektin on tarkoitus ilmestyä noin 20-sivuisina lehtinä, sitten kokooma-albumeina.

Helpoin taiteenlaji?

- Työskentelytapani on muuttunut hirveesti, riippuu siitä mitä juttua tekee. Joskus hinkkaan yhtä kuvaa valopöydällä kymmenenkin kertaa uusiksi.
Otso kertoo piirtämistahtinsa hidastuneen teräskynän käyttöönoton myötä. Sillä tehdessä sivun tekoon kuluu parikin päivää, kun aiemmin saattoi syntyä kolmekin päivässä.
- Sarjakuvat on kyllä helpoin tietämäni taiteenlaji. Viime vuonna ei ilmestynyt yhtään Mörköä, sillä kokeilin kaikkea muuta tekniikkaa. Palasin kuitenkin kiltisti sarjakuvien pariin, koska minusta se on helpoin tapa ilmaista itseään. Tarvittavat välineet kulkevat joka paikkaan mukana, se ei vaadi mitään erityisiä järjestelyjä, kertoo Otso
- Helppoa vai? Tee hyvä, luettava, viihdyttävä sarja - onko semmoinen helppoa, mitä? Rutiinin saavuttaminen vaatii paljon oppimista. En ole käynyt kouluja, mutta 10 vuotta sarjakuvien piirtämistä on opettanut mulle kerrontatekniikasta enemmän kuin missään instituutissa voidaan ikinä opettaa, vastaväittää Kaltsu.
Myös muu visuaalinen ilmaisu teko kiinnostaa.
- Mä tähtään laajempiin juttuihin, elokuvaan. En julista vaan yritän kertoa miltä musta tuntuu. Toki asenne näkyy rivien välistä, mutta se ei ole pääasia. En halua että ihmiset miettii mun juttuja vaan viihtyy niiden parissa, toteaa Kaltsu.
- Siinä meidän ero on. Mun mielestäni Sienkiewiczin ja Mooren Brought to Light on paras lukemani albumi. (Kertoo CIA:n vehkeilyistä, erityisesti erään contra-sissijohtajan salamurhasta.) Se on ainut juttu jonka mä olisin itse halunnut tehdä, Otso esittelee.
- Joku jätkä, joka oli hiffannut mihin mä pyrin, laittoi tämmöisen palautteen Mörköstä: Moraalia ilman paatosta, ihanaa! Taistelu jatkuu!

Kaltsun kotisivut: http://freecenter.digiweb.com/arts/kaltsu
Otson kotisivut: http://crosswinds.net/~otso/index.html