Teksti: Vesa Kataisto

TEX WILLER, LUODINKESTÄVÄ SANKARI

Tex-fanien ei tarvitse olla huolissaan seikkailujen jatkumisesta. Sarjan toinen pääkäsikirjoittaja, Mauro Boselli, on todellinen ideatykki, joka kirjoittaa 100 sivua sarjakuvaa kuukaudessa. Kemissä järjestetyssä esitelmätilaisuudessa sarjakuvittaja Maurizio Dotti sekä juontaja Ilpo Lagerstedt jäivät altavastaajiksi Bosellin hilpeästi pulppuavan sanatulvan edessä.
- Tex on kansan sankari. Me haluamme esittää, että puhdasverisiä sankareitakin on olemassa. Tex taistelee kankeaa virkakoneistoa, rahavaltaa ja korruptiota vastaan. Hän ei hyväksy ylimielisten Washingtonin byrokraattien toimintaa. Italiassa on gangstereita, korruptiota ja tehotonta byrokratiaa - niinpä siellä Tex on kuin Garibaldi, italialaiseen makuun sopiva sankari. Sekä työväenpuolueen että oikeiston johtajat ovat Willer-faneja. Yleensä opettajat sanovat lapsille, ettei näiden tulisi lukea sarjakuvia, mutta Tex on poikkeus, Boselli hehkutaa.
- Näin on siitäkin huolimatta, ettei Willer edusta "poliittista korrektiutta", vaan voi joskus asettua lain ulkopuolelle puolustaakseen sorrettuja, kuten köyhiä ja intiaaneja. Tarinat edustavat klassista kerrontaa. Kun kirjoitan Texia, hän puhuu päässäni kertoen miten tarinan tulee edetä. Willeriä tehdessämme tunnemme itsekin olevamme hyvyyden puolustajia.

Fasistit puhekuplia vastaan

Benito Mussolinin johtamassa fasistisessa italiassa amerikkalaisten sarjakuvien julkaisu kiellettiin lähes täysin. Puhekuplia ei saanut käyttää, teksti piti sijoittaa kuvien alle. Silti suosikkisarjojen tekoa jatkettiin kotimaisin voimin. Esimerkiksi Frederico Fellini ja Aurelio Galleppini (1917-1994) laativat Taika-Jimille uusia seikkailuja omalla tyylillään. Giovanni Luigi Bonelli (1908-2001) oli 1930-luvun puolivälissä aloittanut sarjakuvien kirjoittamisen ja kustantamisen, mutta juutalaista sukujuurta oleva kustantaja ei voinut työskennellä fasistihallinnon määräysten takia. Hän joutui vuonna 1939 lähtemään maanpakoon Sveitsiin. Tänä aikana Bonellin vaimo Tea hoiti yritystä.
Gianluigi Bonelli palasi sodan päätyttyä. Avioliitto Tean kanssa purettiin virallisesti, työsuhde jatkui. Zane Greyn, Jack Londonin ja Alexandre Dumasin tyyliä ihaillut Gianluigi ideoi 1948 Tean ja Galleppinin kanssa Tex Willerin, jonka seikkailut Tean Audace-yhtiö kustansi. Kukaan ei aavistanut tulevaa suosiota, olivathan jenkkisarjatkin jo palanneet Italian markkinoille. Willer-vihkojen levikki kuitenkin kasvoi kasvamistaan, kymmenestä tuhannesta sataantuhanteen, aina 50-luvun miljoonaan viikottain myytyyn lehteen asti.
Menestyksen toi paperipulan loppumisen myötä luotu "Bonelli-formaatti" eli sama, joka nykyäänkin on käytössä. Tex löysi aikuisemman lukijakunnan. Lehdestä tuli Sergio Bonelli editoren johtosarja. Poika Sergio oli ripeässä tahdissa edennyt juoksupojasta toimituspäälliköksi, ja sai koko firman nimiinsä.

Fanista tekijäksi

Vuonna 1953 syntynyt Boselli ihastui sarjakuviin jo varhain. Onnellisen sattuman kautta Bonellin toimitilat sijaitsivat vastapäätä Bosellin kotia. Hän saattoi ihailla ikkunasta, miten sarjakuvapiirtäjä työskenteli kadun toisella puolella sijaitsevassa toimistossa. Koulussa hän tapasi Giorgio Bonellin, jolla oli mukanaan pino sarjakuvalehtiä. Hän väitti isänsä kirjoittaneen niiden kaikkien tarinat.
Vielä epäuskoinen Mauro tutustui pian Gianluigiin ja hänen perheeseensä.
- Menimme retkelle järvelle. Bonelli otti esiin revolverin, heitti kaljatölkin veteen ja tokaisi "ammu sitä". Gianluigi Bonelli kehui ampuvansa yhtä hyvin kuin Tex. Hän olikin tekijämies, hoiti Remington-kirjoituskoneen naputtelun ohessa kodin remontit, siinä missä Galleppini oli kirjatoukka. Gianluigi oli vakavampi, Galleppini taas hyvin hauska mies.
Tämä tapaaminen oli minulle kohtalon määräämä, tapasin sekä Texin että hänen luojansa samalla kertaa, Boselli muisteli.
- Halusin kirjoittaa seikkailunovelleja ja menin mukaan bisnekseen 60-luvun lopussa. Käänsin sarjakuvia, mm. Lucky Lukea. Avustin Bonellia Tiziano Sclavin (Dylan Dog) kanssa. Ensimmäisen Tex-käsikirjoitukseni laadin vasta 1980-luvun alussa. Gianluigi arvosteli sitä, tokaisten: "Et voi heti ryhtyä laivan kapteeniksi", ja muokkasi tekstin omantyylisekseen.
- Sergio oli vihainen isälleen, joka ei suostunut modernisoimaan Willeriä. Mutta minkäs hän voi, ostava yleisö tykkäsi Texistä sellaisenaan. Suosio on säilynyt, Italian ohella Willeriä luetaan varsinkin Brasiliassa ja Pohjoismaissa. Italiassa Willerin levikki on nykyään noin 300.000. Uusintapainokset mukaan laskettuna Texin seikkailuja myydään kuukausittain noin puoli miljoonaa kappaletta. Amerikkalaisille sarja ei ole kelvannut, vaikka villin lännen maasta itsestään ei löydy hyviä lännensarjojen tekijöitä. Spagettiwesterniä Tex Willer ei ole, Gianluigi inhosi koko tyylisuuntaa. Tex ei ole groteskia lännenkuvausta vaan klassista kerrontaa, määrittelee Boselli.
Dotti kommentoi kysymystä "miksi sarjakuva" toteamalla, että sarjat yksinkertaisesti menevät veriin. Jo lapsena sarjakuvia sisältävän laatikon avaaminen ja lehdistä lähtevä paperin tuoksu lumosi hänet.
- Tämä ei ole työtä vaan huvia. Aiemmassa työssäni tunsin olevani kuin marionetti, mekaanisen työn tekijä. Tein rakkausnovelleja, ja se oli hyvin tylsää. Rakastan lännen piirtämistä. Kauhusarjojen piirtäminen ei ole yhtä mukavaa, mutta Bonellilla joudumme tekemään kaikentyylistä sarjakuvaa, Dotti kertoo.
- Minä kirjoitan paremmin kun työn alla on samalla kertaa useita tarinoita, yleensä 15 kerrallaan. Studio työllistää 15-20 taiteilijaa, heille kaikille on pakko keksiä piirrettävää, Boselli täsmentää.
- Aivoriihi ei sovi italialaiseen tyyliin. Kyllä meillä on kokouksia, mutta ne ovat mielestäni ajanhukkaa. Ainoa oikea tapa on mennä kotiin ja kirjoittaa kirjoittamasta päästyään. Texiä käsikirjoittaa neljä henkilöä. Lisäksi mukana on kolme muuta toimittajaa. Willerin seikkailuja voi tehdä vain pienellä tiimillä.

Homeroksen jalanjäljissä

Boselli ja Dotti nauttivat estottomasti työstään. Heistä se on kuin Homeroksen työn jatkamista, historiallisen epookin laajentamista. Tyypillinen työpäivä koostuu 12-13 tunnista, kelloa ei katsota välillä. Piirtäjän käsistä lähtee noin 20-30 sivua viikossa.
- Aiemmin käsikirjoittaja haki innoitusta lähtemällä Alpeille tai katselemalla länkkäreitä. 60-Luvulla lännentietous lisääntyi, selvisi esimerkiksi että toteemeja oli pohjoisen heimoilla ja tasankointiaanien asumus oli tiipii. Oma suosikkini John Fordin westerneistä on Keltainen nauha (She wore a Yellow Ribbon). Minua häiritsee, että siinä on Navahoita, vaikka oikeasti elokuvan tapahtuma-alueella asui Cheyennejä. Fordille tällainen seikka ei ollut tärkeä. Nykyään käytössä on Bonelli Editoren laajan lähdekirjaston ohella netti. Tietoa löytyy melkein rajattomasti. Se tekee työstä paljon vaikeampaa. Lukijan on helppo tarkistaa ja havaita virheet, Boselli miettii.
- Gianluigi Bonelli toimi kuin Jules Verne, ei juuri matkustellut. Hän oli yli 80-vuotias käydessään ensimmäistä kertaa Amerikassa. Giorgio ja Sergio veivät hänet katsomaan Monument Valleytä, aitoa länttä ensimmäistä kertaa hänen elämässään. Pojat hermostuivat, kun Gianluigi ei vaikuttanut lainkaan innostuneelta. He usuttivat häntä katselemaan maisemaa. Bonelli murahti: "Kyllä minä nämä maisemat tiedän." Oma mielikuvitukseni ei ole yhtä hyvä, haluan ensin nähdä sen mistä tulen kirjoittamaan.
- Kirjoittamisessa on omat sääntönsä, mikäli et satu olemaan James Joyce. Ilman sääntöjä hommasta ei tule mitään. Kun kirjoitan omasta hahmostani, Dampyrista, tyyli on vapaa. Mutta liika vapaus ei ole hyväksi, siihen kyllästyy. Texin käsikirjoituksia varten on selkeä säännöstö.
Bosellin mukaan Willer on niin miehinen sarja, ettei nainen voisi käsikirjoittaa saati piirtää Texin seikkailuja.
- Italiassa nuoret naiset lukevat vain muotilehtiä, eivät sarjakuvia. Alalla työskentelee muutamia naispiirtäjiä, mutta tuskin he ovat kiinnostuneita Tex-tarinoiden tekemisestä. Käsitykseni mukaan naiset eivät halua piirtää esimerkiksi hevostalleja.
- Fabio Civitelli halusi tehdä jakson Texin isästä ja Sam-veljestä. Sergio tyrmäsi idean. Texin täytyy säilyttää tietty mystisyys, hän on Nibelungin tai Kalevalan sankarien kaltainen myyttinen hahmo, superpositio. Tex Willer ei voi olla kaltaisemme. Hänellä on ollut ja tulee olemaan vain yksi nainen, jo kuollut vaimonsa. Kaikissa tarinoissa Tex on keskeinen toimija, joka jakson viimeisillä sivuilla ampuu tarinan pahimman ja uhkaavimman roiston. Kit Carson ei saa tehdä sitä, vaikka muuten Carsonilla on enemmän vapauksia. Kit voi esimerkiksi mennä saluunaan ja liehitellä naisia, käyttäytyä rennommin. Rakkauskohtauksille on kuitenkin hyvin vähän tilaa Texin seikkailuissa. Tarina ei saa olla liian monimutkainen. Säännöistä voi toki poiketa, tosin ei liian usein, ehkä kerran kymmenessä vuodessa korkeintaan.
- Fantasiaa on mukana vain vähän. Claudio Nizzi ei pidä lainkaan fantasia-elementeistä. Olen kirjoittanut kaksi Mefisto-juttua, mutta niissäkin yliluonnollisia asioita käsitellään vain ohimennen. Muumio heräsi henkiin, ja se ammuttiin saman tien. Kit Carson ei edes ollut varma, avasiko muumio silmiään. Fantasia ei saa hallita, haluan säilyttää realistisen tyylin Texin seikkailuissa.
- Nizzi ei lue länkkäreitä eikä katso westernejä. Minä taas olen lännenfiktion fani, kaikesta lukemastani ja näkemästäni tarttuu elementtejä töihini. Kaikkea ei tosin voi muokata Texiin sopivaksi. Kenneth Robertsin Northwest Passage on suosikkikirjojani, mutta sen tarinaa ei voi siirtää Willerin seikkailuihin.

Tessarin rimanalitus

Texistä on tehty myös elokuva, Tex e il Signore degli Abissi (1985). Duccio Tessarin ohjaama filmi käsitteli sankariaan kieli poskessa, fantasiaa ja lännenkuvausta yhdistellen. Boselli luonnehtii elokuvaa hirveäksi.
- Gianluigi Bonelli toivoi aina, että amerikkalaiset elokuvantekijät löytäisivät Texin. Niin ei käynyt, sen sijaan Sergio Leonen kanssa työskennellyt Tonino Valeri väsäsi käsikirjoituksen. Gianluigi inhosi Valerin ideoita: Mitä joku monokkelinatsi tekee Tex Willer-tarinassa? Hän viskasi tekeleen ikkunasta pihalle ja ehdotti omaa versiotaan tilalle. Se ei kelvannut Valerille, joten projekti jäädytettiin, muistelee Boselli.
- Muutamaa vuotta myöhemmin kiinnostus heräsi uudelleen. Minä ja Giorgio Bonelli kirjoitimme käsikirjoituksen parhaiden kykyjemme mukaan. Sille näytettiin vihreää, mutta "roomalaiset" - siis barbaarit - väänsivät tarinasta kokonaan oman versionsa. En usko että uutta Tex-elokuvaa enää tehdään. Giorgio soittelee minulle aina välillä ja väittää, että BBC tai Berlusconi tahtoo tehdä aiheesta tv-sarjan. Olen kuitenkin menettänyt uskoni Giorgion puheisiin. Hän on jättänyt sarjakuvat ja työskentelee nykyään kiinteistönvälittäjänä.
Lopuksi Boselli neuvoo kikan, jonka avulla tunnistaa hyvän lännensarjakuvan.
- Katso ensin miten stetsonin "kruunu" on piirretty, ja sitten hevoset. Jos ne näyttävät realistisilta, sarja on luultavasti hyvä, Boselli virnistää.

katso myös:
Tex Willer -kotisivu: http://www.bellingham.fi/tex.htm
Vamos! Tex Willeristä kirja (Unikankare 21.1.2001)