Vastikään uuden Higher Planes -levynsä julkaissut Euroopan coolein lahtelainen, Jimi Tenor, käväisi Turun Säätämössä Big Bandinsä kanssa. Keikka osoitti, että fuusiojazz ja funk lätisevät kiehtovasti myös Oulunkylän ulkopuolella. Kymmenhenkisen pumppunsa keulilla keikkunut visionääri lietsoi joukkionsa tinkimättömään hurmokseen ja sai viileältä vaikuttaneen yleisönsäkin tanssahtelemaan. Uuden levyn materiaaliin painottunut setti olisi kuitenkin kaivannut enemmän uusia muhkeita versioita vanhemmista biiseistä. Bändi kevensi ajoittain hitusen puuduttavaa funkin tuuttaustaan aulabaarin puolelle lipevillä tunnelmapaloilla, joista tenhovoimaisimpana kuultiin Intervision -levyn ihastuttava Tesla. Tässä kappaleessa Jimin urku ulvoi kuin kaukokaipuuta poteva piski.
Maestro vaskiarmadan varjossa
Seeprakuvioiseen kostyymiin sonnustautunut Jimi Tenor oli pukenut orkesterinsakin kimalteleviin viittoihin parhaan ufohengen mukaisesti. Täyteläinen Big Band -kokoonpano oli valittu huolella ja näkemyksellä, soittajat hoitivat tonttinsa jopa niin mallikkaasti, että Tenor tuntui ainakin aluksi päästävän itsensä liian helpolla. 
Yhtyeen basistilla tuntui olevan erityisen hauskaa heti alusta alkaen. Mies tanssahteli lavan nurkassa vinkeä hymy kasvoillaan ja hiveli tanssikansaa muhkeiksi miksatuilla alataajuuksillaan.
Nokkahahmo Tenor tuntui toisinaan jäävän taitavan torvisektionsa varjoon. Suomalais-brittiläinen vaskiarmada kiekui ja tuuttasi Jimin koukeroisia kuljetuksia sellaisella antaumuksella, ettei Tenorin flegmaattisesta karismasta ollut torvien valta-aseman uhkaajaksi. Lämmittelijänä nähdyn brittiläisen Roger O.:n staattisella patsastelulla koristellun synapopin jälkeen todelliset ja eläväiset muusikot tuntuivat raikkaalta tuulahdukselta hikisessä bileluolassa. Ja pakkohan se on myöntää: elävää groovea eivät rytmilaatikot peittoa!
Sugardaddy tähtien takaa
Paikoitellen Tenorkin äityi murjaisemaan sormioistaan ärtyisiä pörinöitä, ja keikan loppupuolella hän ryhtyi esittelemään mitä kummallisimpia "soittimia" sisältävää laitearsenaaliaan. Varsinaisen setin päättäneessä Sugardaddyssa mies veivasi mystisen laatikkoinstrumenttinsa kampea hullunkiilto silmissään. Artistin riehaantumisesta päätellen kyseessä saattaa olla seuraavan levyn pääinstrumentti. Sugardaddy osoittautui muutoinkin vastustamattomaksi keikkajyräksi: tunnin annos kimurantteja funkriffejä, ja yhtäkkiä soi kappale, jossa basso ja torvet junnaavat monotonisesti pelkkää c-ääntä! Biisi oli myös yksi ainoista, joissa Tenor pääsi paasaamaan estottoman funkmessiaan roolissa: "Sugardaddy won´t let me down."
Keikan finaalina kuultiin Beyond the Stars, jossa Jimi Tenor tunnelmoi itselleen läheisien kosmisten kysymysten parissa. Toisaalta kappaleen saattoi tulkita barcelonalaistuneen kosmopoliitin ohjelmajulistukseksi. Mies on pitkäjänteisellä työllään jyrännyt itselleen oman sopuisan lokeronsa eurooppalaisen klubimusiikin kentälle. Tämä viittamies majailee marginaalissa, listahittien ja tähtigaalojen tavoittamattomissa, ja vieläpä viihtyen!
KALENTERI
