Teksti: Ville MättöKuva: Anneli Perkiö

ERLEND LOE TEKEE SUOMESTA HUUMORIA

Turun Kirjamessuilla vieraillut norjalaiskirjailija Erlend Loe tarkastelee suomalaisuuden stereotypioita teoksessaan Tosiasioita Suomesta. Nokkelaa ja värikästä tajunnanvirtaa pursuavassa kirjassa Suomi toimii kontrastina nuoren miehen yksinäisyydelle ja Norjan yhteiskunnan nykytilalle.

"Suomi on Skandinaviassa yleinen huumorin kohde. Norjalaiset tuntevat suomalaiset ennen kaikkea ankarasta juomisesta, korkeista itsemurhaluvuista ja melankolisuudesta", toteaa Erlend Loe. Hänen mukaansa varsinkin 70-luvun suomalaiset tv-sarjat ovat synkässä staattisuudessaan pönkittäneet tätä tiettyä kuvaa suomalaisuudesta. Loe irvii suomalaisille melko surutta, mutta hänen sarkasminsa korostaa samalla suomalaisen kansanluonteen erityisyyttä.

Tosiasioita Suomesta kertoo oslolaisesta esitteiden laatijasta, joka saa tehtäväkseen kirjoittaa Suomen suurlähetystölle esitteen, jonka tulisi houkutella norjalaisia Suomen matkalle. Mies ei kuitenkaan tiedä Suomesta juuri mitään, eikä edes halua tietää. Suomi-kuvaa hän hahmottaa Sibeliuksen musiikin ja National Geographicissa vuonna 1981 julkaistun artikkelin pohjalta.

"Myönnän, ettei tämä ole reilua suomalaisia kohtaan. Suomalaisilla on kuitenkin parempi itsetunto kuin esimerkiksi ruotsalaisilla, joten siksi heistä uskaltaa vitsailla", Loe nauraa. "Kirjan nimi on norjalaisten mielestä todella tylsä ja siksi myös hauska. Tätä korostettiin myös kansigrafiikassa. Kirja näyttää koulukirjalta - siis tappavan tylsältä."

Improvisoitua tajunnanvirtaa

Erlend Loe kertoo, että kirjan lähtökohtana on oikea matkailuesite Suomesta. Hän sai vuoden 1999 Mukkulan kirjailijaseminaarissa käteensä Facts about Finland -nimisen brosyyrin, joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen.

"Pohjimmiltaan kirja on improvisaatiota tuon otsikon ympärillä. Teksti on päähenkilön ajatuksen juoksua, jossa assosiaatiot virtaavat nopeasti."

Tajunnanvirtatekniikan nopea tempo ja hektinen fraseeraus ovat täydellisiä vastakohtia Loen läpimurtoromaanin Supernaiivista tutulle ytimekkään lapsekkaalle tyylille. Loen kieli muuttuu projektin mukaan, tämänkertainen tyyli vaati mammuttimaisen pitkiä lauseita. Hän kertoo hämmentyneensä eräästä kirjansa arviosta, jossa kriitikko laski sanoja pisimmistä lauseista. Parhaimmillaan niitä oli 300.

Ajatusten lisäksi kirjassa virtaa vesi, joka edustaa päähenkilölle muutosta. Mukavuudenhaluinen nuorimies kavahtaa juuri muutosta kuin ruttoa, ja veden ajatteleminenkin saa hänet ahdistumaan. Yllättävästä paikasta löytyvä tyttöystävä tuo kuitenkin väistämättömän muutoksen hänen elämänpiiriinsä.

"Olen optimisti ja siksi tässäkin kirjassa on onnellinen loppu. Ilman toivoa tässä absurdissa maailmassa ei ole mitään. On vain loputonta veden, tekstin ja kulttuurin virtaa."

Fakta om Norge?

Erlend Loe suostuu pyynnöstä tarkastelemaan myös kotimaataan Norjaa, vaikka ominaispiirteiden tarkastelu onkin ulkopuolisena helpompaa. Norjalaisissa on lopulta jotakin samaa kuin suomalaisissa: he ovat harvasti asuva kansa, joka viihtyy parhaiten yksin luonnon helmassa. Myös vauras nyky-Norjan kritiikki saa osansa hänen kirjassaan.

"Me haluamme koko ajan lisää uusia ja isompia esineitä. Ennen vuotta 1969 Norja oli köyhä valtio ja nyt - kiitos öljyn - se on yksi maailman rikkaimmista. Norjalaisten suurin pelko on se, että siirtolaistyövoima vie heidän työpaikkansa, rahansa, autonsa ja veneensä."

Loen tyyli puree laajalti, sillä hänen kirjojaan on käännetty yli 20 kielelle. Uusin aluevaltaus on Venäjä, jossa Tosiasioita Suomesta ilmestyy kuitenkin toisella nimellä.

"Kuka hullu siellä lukisi tosiasioita Suomesta," kummastelee hyväntuulinen Erlend Loe.