![]() |
![]() |
| 7.10.2002 | |
|
Teksti: Ville Mättö
Turun Kirjamessuilla nähtiin myös suomirokin legendoja. J. Karjalainen kertoi uudesta nuottikirjastaan ja Pelle Miljoona tarinoi uunituoreesta romaanistaan. Juice Leskisen elämäkerran kirjoittanut Harri Rinne puhui taiteilijaystävästään.
J. Karjalainen kertoo nuottikirjan olleen vireillä jo pitkään. Laulumies-kirjaan hän valikoi viimeisen kymmenen vuoden lauluista 21 mieluisinta ja liitti kustantajan pyynnöstä mukaan myös 21 pientä tarinaa laulujen maailmasta. Kirjan 21:sta valokuvasta vastaa Timo Kirves, joka on kuvannut J:n ja bändin reissuja monet vuodet. Sanomattakin lienee selvää, että miehen levytysura alkoi vuonna 1981 - 21 vuotta sitten.
"Jutut ovat unia ja muistikuvia, mutta ne voisivat olla myös lauluja," Karjalainen kertoo. "Tarinankerronta on kiehtonut minua aina, lapsena olin innostunut piirtämisestä ja sarjakuvista, vanhempana on tullut joitakin novellejakin kirjoitettua. Nyt kun urku on auki, voisin kirjoittaa lisää ja laajemminkin. Sitten pitäisi kyllä kirjoittaa kynällä."
J. Karjalainen tapaa unissaan omia suosikkejaan ja idoleitaan. Kirjaan on ikuistettu venereissu Bob Dylanin seurassa, aamuyö J.J. Calen keittiössä ja jammailua Ry Cooderin kanssa. Kirjailija Aleksander Soltsenitsyn kohdataan Korfun torilla. Muistot vanhasta bluesmies Eddie Boydista ovat sen sijaan totta ja niitä Karjalainen vaaliikin mielellään.
"Fiilis on tärkein niin musiikissa kuin kirjoissakin. On samantekevää onko tarina unta vai totta, koska kummastakin välittyy yhtä voimakas tunne. Kaikkia unia ei edes muista, mutta eihän kukaan uutisiakaan muista," tuumii Karjalainen. "Pääni on kuin pärekori, siellä ei pysy mikään. Siksi asiat on kirjoitettava muistiin."
"Olen tavannut paljon omia idoleitani. Ne ovat olleet oppitunteja tyylikkyydestä, ja siitä kuinka idoli voi olla ihailijansa kanssa samalla tasolla. Nuorelle herkkyys on tärkeää, muistan itsekin elävästi sen musiikin taikamaailman, jota nuorena ihailin," pohtii J. Karjalainen, idoli itsekin.
"Ilman svengiä teksti polkee paikallaan"
"Muusikot ovat samaa heimoa," Pelle Miljoona kommentoi muita kirjallisia rokkareita. "Oikeat kirjailijat tekevät hienoja rakennelmiaan, mutta mun pinnani ei sellaista kestä. Pidän eniten lyhyestä, rytmikkäästä ja svengaavasta tekstistä. Ilman svengiä teksti polkee paikallaan."
"Mun pitää aina matkustaa johonkin muualle kirjoittamaan. Ympäristöön ja ihmisiin on sopeuduttava, jotta todellisuudesta voi kirjoittaa. Miksaan tajunnanvirtaa ja todellisuutta toisiinsa," sanoo Miljoona.
Sama pätee miehen spontaaniin esiintymiseen. Kesken messuhaastattelun hän puhuu puhelimeen ja soittaa Mini Disciltä kappaleen edellisenä päivänä valmistuneelta reggaelevyltään. Myöhemmin hän myöntää, ettei oikein ole "messuihmisiä". Pelle kritisoi kirjassaan länsimäisen nyky-yhteiskunnan materialistista mentaliteettia, jolle kuubalainen elämänmeno ja olosuhteet ovat täydellisiä vastakohtia. Taustalla vaanivat myös oman elämän suuret valinnat.
"Kyllä sitä tulee pohdittua, että onkohan vielä jotain muuta, vai kuunnellaanko me Frederikiä lopun aikaa," hän napauttaa ja jatkaa: "Suomalaiset ovat kuitenkin tällaista posteurooppalaista käkikansaa in Babylon," sanoo Pelle Miljoona, joka kirjoittaa kuten puhuu ja päin vastoin.
Juice tienraivaajana nykyräppäreille
Toimittaja-kirjailija Harri Rinne on kirjoittanut vanhasta ystävästään Juice Leskisestä Juice on/Juice off -nimisen elämäkerran. Hän halusi tehdä kokonaisen ihmisen kuvaa ja tutustui entistä paremmin henkilöön nimeltä Pauli Matti Juhani Leskinen. Pornograafista tirkistelyä hän kuitenkin halusi välttää.
"Harvoinhan sitä tulee nauhurilla haastateltua tuttaviaan. Juicesta on aiemmin kirjoitettu lähinnä fanipohjalta, joten siksi tämä kirja oli tarpeen. Varsinaisen megaelämänkerran jätin kuitenkin muiden tehtäväksi," toteaa Rinne.
Itsekin sanoituksia tehtaillut Rinne haluaa korostaa Juicea suomenkielen uusintajana, joka on omalla työllään raivannut tietä nykyisille tekijöille - myös rap-tekstittäjille. Rinteen mielestä Juice on tehnyt kielestä entistä ilmaisuvoimaisempaa. Silti hän otaksuu, että miehen pääteos on vielä tekemättä ja sellaiseksi jääkin.
"Juicelta tulee loputtomasti letkautuksia ja aforismeja siinä hetkessä ja arkipäivässä, jossa hän elää. Ne kuitenkin katoavat ilmaan. Se mitä hän sanoo on toissijaista. Tärkeintä on Juicen kieli, jonka ihmiset ovat ottaneet omakseen."
|