Loppuvuonna 1954 ohjaaja Armand Lohikoski suunnitteli melkoista kulttuuritekoa: Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan filmatisointia. Tuolloin SF-filmillä työskennellyt Lohikoski oli lukenut Linnan kirjan heti tuoreeltaan, oivalsi tilasuutensa ja myös säveltäjä Toivo Kärjen innostumaan asiasta. Lohikoski puhui ideastaan SF:n johtajalle T. J. Särkälle. Särkkä suhtautui penseästi ehdotukseen ja piti Linnan kirjaa häpeällisenä suomalaiselle sotilaalle.
Seuraavaa vuotta ei kuitenkaan ehtinyt kulua montaakaan viikkoa, kun Lohikoski ja Kärki saivat lukea lehdistä, että SF filmaisi Tuntemattoman sotilaan sittenkin. Filmausoikeudet saanut ohjaaja oli - tietenkin – Edwin Laine.
Episodi kuvastaa hyvin Särkän toimintatapaa tarkkana ja jyrkkänä bisnesajattelijana. Hän oli liikemiehenä haistanut, että Tuntemattomasta tulisi kassamagneetti; Lohikosken ehdotus olikin yhtäkkiä mitä mainioin! Mutta... Lohikosken luovuutta kaivattiin kipeästi muuallakin.
Maisteri Särkän ikeen alla
Suomalaisen elokuvan festivaaleilla lauantaina vierailleitten Armand Lohikosken ja hänen puolisonsa, Tuija Halosen, muistoissa Särkkä on Särkkä - vaikka voissa paistaisi.
"Hän maksoi meille melkoisen huonosti, sanoi, etteivät filmit leviä hyvin ulkomaille ja tuota riittävästi. Minä sain kuitenkin ihailijapostia Kiinasta ja Amerikastakin, joten ainakin siellä meidän filmejämme esitettiin", naurahtaa Halonen.
"Pitkiin viihde-elokuviin liitettiin alkuun lyhyitä valistuselokuvia. Niitä kutsuttiin "veronalennusfilmeiksi", joten nekin tuottivat. Minä tein niitäkin useita", Lohikoski hymähtää. Keinot olivat monet, jotta rahaa saatiin karttumaan SF:n kassaan.
Puulla päähän
Pekka ja Pätkä -filmit olivat muodostuneet kassamagneeteiksi. Ja puupäärautaahan oli taottava, kun kerran filmausoikeudet oli sarjakuvantekijä Ola Fogelbergin leskeltä saatu. Kun ensimmäisen Puupää-elokuvan ohjannut Ville Salminen ei halunnut jatkaa, oli Helismaan tarinoille löydettävä uusi ohjaaja. Lohikoski yllättyi eikä ilahtunut kuullessaan Särkän kaavailevan häntä Puupäitten tekijäksi.
Lohikoski oli päässyt "sinuiksi" Reino Helismaan tekstien kanssa. Helismaan käsikirjoittama Lohikosken ohjausdebyytti, tukkilaiselokuva Me tulemme taas (1953), oli saanut kunniaa kansan lisäksi kriitikoiltakin. Kuitenkin Lohikoski oli menestyksen jälkeen ajatellut aivan toisenlaista tulevaisuutta.
"No, kutsuin Helismaan juttelemaan käsikirjoituksesta, ja kyllä hän ymmärsi, että sitä pitää korjata. Ihan kelvollinen Me tulemme taas -filmistäkin lopulta tuli", selvittää Lohikoski.
Kunnianhimoisena taiteilijana oli Lohikoskella jo aiemmin Fennada-filmillä työskennellessään ollut ajatus Uuden Suomen pakinoitsijan Ollin (Väinö Nuorteva) pakinahahmon, Mustapartaisen miehen, filmaamisesta. Aiheen piti olla vastaveto Helismaan kevytlinjaiselle hömpälle. Fennadan johtaja Mauno Mäkelä ei ollut kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Nyt Särkän tarjotessa Puupäitten ohjaajatointa, yritti Lohikoski esittää hänelle tätä vaihtoehtoa. Turhaan. Puupää tai ei mitään, tuntui Särkkä itsepintaisesti ajattelevan.
"Pekalla ja Pätkällä sekä rillumareillä taottiin rahaa "taide-elokuvien" tekoon", toteaa Lohikoski asian karun luonteen. Pienoisen katkeruuden ymmärtää, sillä SF-tallissa upotettiin suuret summat juuri esimerkiksi Tuntemattoman tekoon.
Kritiikin kynsissä
Kriitikot tyrmäsivät Puupäät ja rillumareit pitäen niitä suorastaan rikoksena maamme elokuvataidetta kohtaan. Osa kritiikistä kohdistui Särkän persoonaa kohtaan, hänellä kun oli ikuinen kissa ja hiiri -leikki menossa myös arvostelijoiden kanssa. Katsojalukuja eivät kriitikoiden teurastustekstit pienentäneet - päinvastoin. Pekan ja Pätkän kansansuosio kasvoi kohisten. Suosion siunauksella Särkän asema säilyi.
Lohikoski sen sijaan tunsi joutuneensa uhratuksi. Helismaan tekstien huumori vaikutti hänestä puolihuolimattomalta ja lapselliselta ottaen huomioon, että Puupäitä tehtiin myös aikuisille. Lohikoskesta vaikutti, että Helismaa pyrki näyttämään Särkälle kuinka nopeasti tekstiä tehdään. Käsikirjoitusten sisältö jäikin sitten hutaistun heppoisiksi.
Lohikoski olikin lähellä ottaa hatkat koko hommasta, mutta elokuvasarjan olemukseltaan loistelias näyttelijäryhmä sai hänet jatkamaan viihdetyötä SF-filmin palveluksessa. Lopulta sarjan yhdestätoista filmistä hän teki kuuteen myös käsikirjoituksen.
